Eija Keränen saarnaa yri­tyk­sil­le, että ih­mis­ten aivot pitäisi ottaa hyö­ty­käyt­töön –"Haen me­nes­tys­te­ki­jöi­tä"

Eija Keränen työskentelee konsulttina. Kehittäminen on aina ollut hänen intohimonsa.

Kuva: Jarmo Kontiainen

Eija Keränen kouluttautui opetusalalle, toimi luokanopettajana, opetti liikuntaa ja talouskoululaisia. 38-vuotiaana hän totesi olevansa riittävän rohkea ja valmis kohtaamaan yrittäjyyden riskit.

– Minulla oli jo riskinottokykyä. Halusin alkaa maksaa yrittäjäeläkettä, perustaa osakeyhtiön ja omistaa sen ja tehdä investointeja, Keränen muistelee päätöstään.

Vuonna 1996 vain seitsemän prosenttia naisyrittäjistä toimi osakeyhtiöpohjaisesti, tänäkin päivänä vain 20 prosenttia. Loput ovat elinkeinonharjoittajia toiminimellä.

– Tunsin, että lähden laajakaistalta kinttupolulle. Täällä ei ole ruuhkaa. Pitäisi saada akateemista yrittäjyyttä lisää. Hassua, että ihmisiä koulutetaan korkeasti, mutta yrittäjyys on kuitenkin heidän joukossaan matalinta.

Peruskoulupohjaisten yrityksiä on Eija Keräsen mukaan 15 prosenttia, ylioppilaiden neljä prosenttia, ammatillisesti kouluttautuneiden ja opintopohjaisten yrityksiä on yhteensä 60 prosenttia.

Intohimona kehittäminen

Suuri lama oli juuri ohitettu, kun Keränen perusti yrityksensä.

– Oli tilausta pohdiskelulle, miten työyhteisössä selviää. Olen koet­tanut kannustaa, antaa sisältöä elämänlaukkuun sekä valaa uskallusta ja rohkeutta. Kehittäminen on aina ollut intohimoni. Haen menestystekijöitä. Jos yritys ne löytää, se onnistuu.

Valtion ja kunnan työpaikat ja yksityinen sektori ovat tasaisesti työllistäneet Keräsen.

– Halutaan tiimiyttää työntekijöitä, kun johtajuus ei ole saanutkaan ihmisiä työskentelemään yhden tavoitteen eteen. Joku kuuma peruna on aina ollut, johon on pitänyt hakea ratkaisu. Ikuisuuskysymykset turhauttavat joskus: eikö mikään potku mene maaliin saakka? Näitä ovat ajankäytön osaaminen ja hallinta, jaksaminen ja ihmissuhteet.

Keränen heittää vastuuta yritysten johtoportaisiin.

– Ei ole tarpeeksi taitoa ja kykyä arkipäivän tilanteisiin. Pitäisi kyseenalaistaa, mikä toimii ja mikä ei. Johtajat saisivat katsoa itseään alastomana apinana ja analysoida persoonansa: millainen hänen ammatti-identiteettinsä on? Lähteekö se tittelistä, asemasta tai järjestelmästä vai onko se ammattimainen työote?

Keränen muistuttaa, että ihmisillä on lahjakkuutta, mutta osaako yritys käyttää kokemusperäistä viisautta?

– Viisaus sijoittuu älykkyyden ja vahvuustekijöiden väliin.

Kokenut kouluttaja antaa esimerkin:

– Poliittinen ajattelu on hyvin surullista, sitä vaivaa jokin muukin kuin influenssavirus: Pitäisi osata yhdistää perinne ja osaaminen. Haaveita ja unelmia pitää strategiatyön päässä olla – töitä on tehtävä pitkäjänteisesti, ei eduskuntakauden neljän vuoden pätkissä. Tai yrityksessä kvartaalin pätkissä. Se rikkoo koko ajattelun.

Gynekologin sijaan luennoimaan

Uran varrella on ehtinyt sattua kaikenlaista, myös junamatkalla.

– Kerran menin junalla Ylivieskaan luennoimaan. Asiakas lupasi noutaa asemalta, joten ajattelin, että tämähän on selvä juttu. Nousin junasta Ylivieskassa, ja asemalla oli yksi nainen, ei ketään muita. Esittelin itseni, nainen otti kyytiin ja menimme oppilaitokseen. Aloin testata näkyykö teksti valkokankaalta hyvin.

Nainen katsoi kummissaan, kun esittelin itseni ja päivän teeman.

– Mihin se gynekologi jäi? Hän odottikin OYSin erikoislääkäriä luen­noimaan. Minua nauratti, sillä olen näistä yläpään asioista ollut enemmän kiinnostunut. Löytyiköhän se gynekologi koskaan, Keränen naurahtaa.