Metso on se valtava korven lintu, jonka ihminen on tehnyt hulluksi. Kun linnun vanhat metsät on hakattu, se hakeutuu epätoivoisena ihmisten ilmoille.
Eipäs sittenkään. Oululaistutkija, filosofian tohtori Hannaleena Mäki-Petäys uhrasi elämästään viisi vuotta metsoille, minkä jälkeen hän oli valmis muuttamaan yleisiä käsityksiä metson ongelmista.
"Niitä lintuja on kuitenkin aivan hirveästi, koska populaatio on vielä yhtenäinen Venäjän populaation kanssa", Mäki-Petäys kertoo nyt, kun väitöskirja on tarkastettu ja hyväksytty. Hän istuu urakkansa jälkeen tyytyväisenä Kuivasjärven kotinsa keittiössä ja kuuntelee, malttaako kuusikuukautinen Veikko nukahtaa makuuhuoneessa. Ei malta. Keskustelu metson elämästä kiinnostaa vauvaakin.
"Minäkin olin niin fiksoitunut ajatukseen, että metsolla menee huonosti, että tämä oli minulle yllätys", tutkija toteaa.
Mäki-Petäys tutki 800 metson sulka- ja ulosnäytteet. Niitä keräsivät Metsähallituksen työntekijät sekä muun muassa Riistan ja kalantutkimus ja Lapin yliopiston väki. Näytteet oli kerätty eri puolilta Suomea, ja tulos osoitti, että metsolla on paljon perinnöllistä muuntelua. Lisäksi Suomen metsopopulaatio on geneettisesti yhtenäinen.
Tämä kuulostaa tieteelliseltä, mutta tutkijan korvissa tulos kyseenalaistaa kaksi vanhaa käsitystä.
Ensinnäkin metso osaa sittenkin hyödyntää myös nuoria, jossain vaiheessa hakattuja metsiä.
Toinenkin johtopäätös on vastoin metsoista kertovaa kirjallisuutta: koiraslinnut eivät olekaan täysin paikkauskollisia. Koska linnun perimä on monipuolinen ja koko maassa melko yhtenäinen, myös nuorten metsokukkojen täytyy lähteä joskus kauas synnyinsijoiltaan. Hannaleena Mäki-Petäyksen mukaan sekä koppelo että koirasmetso vaeltavat periaatteessa yhtä paljon. Koppelo vaeltaa useammin mutta koiras kauemmaksi.
Metson perinteistä elinympäristöä, vanhaa metsää, on enää hyvin vähän jäljellä. Tutkijan mielestä tämän pitäisi näkyä perimässä, jos lintu olisi vain vanhoihin metsiin sopeutunut.
Tässä vaiheessa Hannaleena Mäki-Petäys haluaa kuitenkin nostaa sormensa pystyyn: tätä tutkimustulosta ei saa hyödyntää väärin. "Sitä minä pelkään, että tämän perusteella ajateltaisiin, että metsät saisi hakata."
Asia on jopa päinvastoin. Koska metso elää nyt myös talousmetsissä, linnun erityisvaatimukset on otettava entistä tarkemmin huomioon metsänhoidon suunnittelussa.
Metsätalouden on kyettävä varomaan varsinkin metson soitimia. "Erikokoisten soidinten suojelu on tärkeää, niin että pääsee syntymään myös kunnollisia, isoja soitimia", tutkija sanoo.
Jos metsien pirstoutuminen lisääntyy, metsolle voi yhä käydä huonosti. Näin on tapahtunut Keski- ja Etelä-Euroopassa, jossa metsopopulaatiot ovat eristyneet toisistaan. Liika on liikaa.
Mäki-Petäyksen tutkimuksen mukaan ainoastaan Lounais-Suomessa oli merkkejä siitä, että metson geneettinen muuntelu oli erilaistunutta.
Entäpä metsästys? Enontekiöltä kotoisin oleva Hannaleena Mäki-Petäys näki homenokkia ennen enemmän kuolleena kuin elävänä, sillä isä oli innokas metsästäjä.
Hän ei tutkijana pelkää metsästyksen vaikutusta, sillä ainakin vielä metsästäjät osaavat rajoittaa metson pyyntiä.
Suomalaiset ovat siis onnistuneet. Vanhoja metsiä on suojeltu, metsästystä rajoitettu ja metsätaloutta suunniteltu ennakkoon. Metso kiittää, soi ja lisääntyy.
On aika lopettaa keskustelu erämetsän kuninkaasta, sillä Veikkokin tarvitsee unta. Illalla tutkijalta tulee vielä viesti: kun keskustelu päätyi, poika nukahti.