"Eihän meillä puhuta mies­räp­pä­reis­tä­kään" – Ou­lu­lais­läh­töi­nen Heini Strand oikoo uu­tuus­kir­jas­saan räp­pää­viin naisiin liit­ty­viä en­nak­ko­asen­tei­ta

Oululaislähtöinen Heini Strand kiinnostui suomiräpistä jo vuosituhannen vaihteessa. “Tulenkantajat oli minulle tärkeä yhtye”, Strand kertoo.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Strand ei ole itse koskaan räpännyt, mutta kuuntelee sitä mielellään. Hän myöntää olevansa siinä mielessä puolueellinen, että kuuntelee itse nykyään mieluiten “naisoletettujen tekemää räppiä”.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Oululaislähtöinen Heini Strand kirjoitti kirjan Suomen räppäävistä naisista. Teos valottaa monipuolisesti räppäreiden haasteita miesvaltaisella kentällä.

Heini Strand vihaa nais-etuliitettä.

– Eihän meillä puhuta miesräppäreistäkään, Strand tuhahtaa.

“Naisräppäri” on kuitenkin se, mitä edelleen räppäävistä naisista käytetään. Näin on siitä huolimatta, että heitä on ollut suomirapin kentällä alusta asti.

–  He eivät vain ole vielä samalla tavalla päässeet esille kuin miehet, yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Sen takia on tärkeää, että he saavat äänensä kuuluviin tässä kirjassa, oululaislähtöinen Strand kertoo.

Helsingissä kirjastotyöläisenä ja vapaana kirjoittajana toimiva Strand, 35, haastatteli Hyvä verse -teosta varten 27:ää naispuolista räppäriä. Kirja ilmestyi Inton kustantamana 15. tammikuuta.

Strandin mukaan tuore kirja on tarpeellinen myös siksi, että siinä oiotaan useita virhekäsityksiä.

Haastateltavien laaja otanta kumoaa jo parikin sellaista. Ensinnäkin, että Suomessa ei muka olisi räppääviä naisia.

Toinen virhekäsitys on, että räppäävien naisten vähyys listoilla johtuisi siitä, että naiset ovat vasta alkaneet räppäämään.

Haastateltavina ovat esimerkiksi Sirius (Vendela Huldén) ja Yavis (Suvi Valkonen), jotka aloittivat räppäämisen jo 1990-luvun lopussa. He perustivat 2000-luvun alussa toimineen naisten rap-kollektiivin Femcees Finlandin.

Vuosituhannen vaihteessa Suomessa löi läpi myös hip hop -yhtye Kwan, jonka toisena solistina toimi Mariko (Liisa Mariko Pajalahti).

– Ihmiset eivät vain välttämättä muista, että hän on myös räppäri, Strand toteaa.

Nuorimmat haastatellut räppärit taas ovat syntyneet 1990-luvun puolivälin tienoilla, kuten esimerkiksi Broflake-kappaleella positiivista huomiota herättänyt Yeboyah (Rebekka Kuukka).

Teos koostuu pitkälti puhtaaksi kirjoitetusta ja teemoittain järjestellystä haastattelumateriaalista.

Räppärit kertovat muun muassa esikuvistaan, rapin tekemisestä ja musiikkinsa sanomasta. Isossa roolissa on kuitenkin sukupuoli ja naisiin kohdistuvat ennakkoluulot ja väheksyntä korostutetun maskuliinisessa rap-maailmassa.

– Räppi on vahvasti miehisen tekijyyden alle määrittyvää musiikkia, Strand sanoo.

Strand ei ole itse koskaan räpännyt, mutta kuuntelee sitä mielellään. Hän myöntää olevansa siinä mielessä puolueellinen, että kuuntelee itse nykyään mieluiten “naisoletettujen tekemää räppiä”.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Moni haastateltavista on jo lapsena tutustunut rap-kulttuurin macho-puoleen, siihen, jossa viljellään naisvihamielistä ja naisia esineellistävää sanastoa ja kuvastoa.

Suhde räppiin on ollut monelle ristiriitainen: siihen on ollut palo, mutta samalla on pitänyt yrittää torjua sen tarjoamia naiskuvia.

Useille naisille jo räppäämisen aloittaminen on tarkoittanut häpeän tunteen voittamista.

”Mulla meni monta vuotta, etten kehdannut räpätä edes itselleni. – – Olin sisäistänyt kritiikin, jota jäbät ympärilläni olivat sanoneet muista mimmeistä, jotka räppäsivät”, Adikia (Kirsikka Ruohonen) kuvailee kirjassa.

Ja kun lavalle vihdoin astuu joku muu kuin miesoletettu, siitä saa kuulla. Kritiikkiä satelee milloin mistäkin, ulkonäöstä, aggressiivisuudesta, äänestä.

”Mun saama haukkuminen kohdistuu aina naiseuteen”, Mercedes Bentso (Linda-Maria Roine) kertoo kirjassa.

Epätasa-arvon voi aistia myös pienistä sanavalinnoista, eleistä ja ulossulkemisista. Kehuksi tarkoitettu heittokin voi paljastaa altavastaajan aseman. Moni räppäri on saanut kuulla olevansa “hyvä naiseksi”.

Mutta mistä naisten edelleen kohtaamat ennakkoasenteet juontuvat? Miksi esimerkiksi hip hop -festivaali Blockfestin viime kesän esiintyjistä alle viisi prosenttia oli naisia, vaikka tarjontaa taitavista esiintyjistä olisi?

– Nämä ongelmat ovat rakenteellisia, ja on vaikea osoittaa sormella kohtaa, jossa syrjintä tapahtuu, Strand selittää.

– Esimerkiksi jos musiikkibisneksessä on mukana vain tiettyä sukupuolta, ikäluokkaa ja etnisyyttä joka taholla studioteknikoista pomoihin asti, se rajaa sitä, minkälaisia artisteja pääsee esiin, Strand kuvailee.

Sanatkin ovat valtaa.

Esimerkiksi, kun hoetaan tarpeeksi monta kertaa, että naiset eivät osaa räpätä, siitä tulee totuus, vaikka näin sanova ei olisi koskaan edes kuunnellut naisten tekemää räppiä”, Strand sanoo.

– Ja sitäkin on monenlaista, Strand sanoo ja luettelee:

– Väkivaltaista räppiä tekevästä Mercedes Bentsosta taiteellisesti omintakeiseen Draama-Helmeen (Helmi Kajaste) ja koukuttavia kertosäkeitä tekevään F:ään (Fanni Sjöholm).

Kehitys kohti tasa-arvoisempaa rap-kulttuuria etenee hitaasti, joskaan ei suoraviivaisesti. Viime vuosina on kuitenkin tapahtunut paljon.

Naiset ovat löytäneet taas vuosituhannen alun tapaan tukea toisistaan ja perustaneet erilaisia yhteisiä kokoonpanoja “posseja”. Esimerkiksi D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.-kollektiivi on lähtenyt valtaamaan kotimaisia festivaalilavoja.

Strandin toiveissa siihenkään ei menisi enää kaukaa, että myös miehet alkaisivat samaistumaan naisiin räppäreinä. Strand viittaa Adikian sanoihin kirjassa:

“Ajatellaan, että miehet voi puhua universaaleista asioista, mutta naiset puhuu naisasioista. Tai että miehet on ihmisiä ja naiset on naisia.”

Poimintoja Hyvä verse -kirjasta:

”Seitsemänvuotiaana kuulin ekaa kertaa radiosta jenkkiräppiä, varmaan 2Pacia. Ihastuin siihen palavasti, ehkä rytmin vuoksi, ja päätin, että musta tulee räppäri.”
- Sana (Sanna Rönnberg)

”En ole mikään räppipää, mutta rap on ollut aina tosi siistiä. Pidän räppiin kuuluvasta itsevarmuudesta ja nokkeluudesta.”
- Draama-Helmi (Helmi Kajaste)

”En mä alussa miettinyt olevani esikuva kenellekään ja tein, kuten itse halusin. Pääfunktio oli aiheuttaa paheksuntaa ja kapinoida.”
- Mariska (Anna Maria Rahikainen)

”Olin jo teininä kiinnostunut musiikin tuottamisesta, mutta ei ollut ketään, joka olisi opettanut mua käyttämään niitä tietokoneohjelmia. Eikä ollut esikuviakaan sillä saralla. Myöhemmin, muutamia vuosia sitten, päätin yhtenä päivänä, että ostan kaikki kamat, joita tarvitsen, jotta voin opetella tämän itse.”
- Satu (Satu Saira)

”Jos mä haluaisin inspiroitua ja löytää vaikkapa suomalaisen naisen, joka räppää samaistuttavasti, mun on ollut tosi vaikea löytää sellaista.”
- Yeboyah (Rebekka Kuukka)

“Voi olla vähän kärjistettyä, mut mulla on sellainen kutina, että mokailun pelko on yksi syy, mikä pitää naisia pois lavoilta.”
- Mon-Sala (Nora Horn)

“Mua on koskettanut, miten suomiräp-skenessä korostuu mun sukupuoli, eikä välttämättä hyvällä. Siihen on yksi syy, joka on ihan käytännöllinen: naisen ääni on oktaavia korkeampi kuin miehen, ja se ei sovi mielikuvaan räpistä.”
- Yona (Johanna Pitkänen)

”Lapsena mä en varmaan tajunnut sitä räpin sukupuolikuvastoa. Se oli vaan niin siistin kuuloista. Imago ja tyyli ja kaikki kolahti siinä. Nyt aikuisempana kun on alkanut tajuta, mistä siellä puhutaan, siinä on tietynlainen ristiriita. Voinko mä digata tästä?"
- Bomstikidi (Anna Tihinen)

“Olen tiedostanut, että mun pitää olla parempi kuin jäbät, että pystyn minimoimaan kaikki ne asiat, joilla jengi pystyy hyökkäämään mua vastaan.”
- Adikia (Kirsikka Ruohonen)

”Joka ikisessä battlessa, jonka olen käynyt miesräppäriä vastaan, läpät ovat liittyneet sukupuoleeni. Siihen ilmeisimpään vähemmistö-ominaisuuteen vetoaminen on aika mielikuvituksetonta.”
- Tiia Karoliina (Tiia Meriläinen)

”Esiinnyin showcase-tyyppisesti levy-yhtiön järjestämissä juhlissa ja kuulin myöhemmin toiselta artistilta erään tunnetun miespuolisen levy-yhtiöihmisen kommentin keikkaani liittyen: ’Ei pysty kyl fiilaa mimmiartistii, jos se ei oo pantava.’ Tällä kommentilla kyseinen henkilö teki tyhjäksi mun taiteen ja kaiken sen eteen tekemäni työn vedoten siihen, ettei mun ulkonäkö miellyttänyt.
- F (Fanni Sköholm)

”Ihan ihme suunnilta on tullut tytöttelyä, esimerkiksi teknikoilta.”
- FanFan (SOFA-yhtyeen Fanni Noroila)

”Ohjeita, kuinka mikkiä pidetään, vaikka me ollaan äänityöläisiä ja saatu koulutus siihen.”
- SonSon (SOFA-yhtyeen Sonja Kuittinen)

”Eräs rap-festivaali pyysi minua esiintymään ilman rahaa, mikä on aika yleistä.”
- Rauhatäti (Hanna Yli-Tepsa)

“Jäbät voivat olla kaikki hyviä, mutta naisista valitaan yksi paras. Siitä pitäis puhua ja sitä pitäis tuoda julki, että jengi tajuais omat ennakkoasenteensa.”
- Sini Sabotage (Sini-Maria Makkonen)

”On sukupuoli joissain tilanteissa etukin, ja saatan käyttää sitä itsekin hyväksi esimerkiksi buukatessa itseäni johonkin.”
- MC Pyhä Lehmä (Karoliina Niskanen)

”Toivon, että naiset saisivat asemaansa parannettua. Ja ennemminkin, että se normalisoituisi, ettei olisi niin eksoottista, kun nainen räppää. Sitä ei pitäisi alleviivata tai huomioida ollenkaan. Että oltais samalla viivalla joskus.
- Bomstikidi (Anna Tihinen)