Rauhanomaisen ratkaisun löytäminen Lähi-idän kriisiin on maailmanpolitiikan tärkeimpiä ja samalla visaisimpia kysymyksiä. Ratkaisua on haettu kerrasta toiseen, ja yhtä usein se on luiskahtanut käsistä. Muutamaan vuoteen ei ole oltu lähelläkään ratkaisua.
Kriisin akuutti kohta on tällä hetkellä kysymys palestiinalaisvaltion jäsenyydestä Yhdistyneissä kansakunnissa. Palestiinalaishallinto jätti perjantaina odotetusti jäsenhakemuksen turvallisuusneuvostolle, ja yhtä odotettua on hakemuksen kaatuminen Yhdysvaltain vastustukseen ensi viikolla.
Lähi-idän dynamiikka on muuttunut sen jälkeen kun arabimaiden itsevaltaisia johtajia on kaatunut kansannousuissa viime vuodesta lähtien. Länsimaat ovat suhtautuneet niihin myönteisesti ja jopa tukeneet diktaattorin kaatamista Libyassa sotilaallisesti.
Palestiinalaiset haluaisivat vahvistaa heikkoa asemaansa kansannousujen vanavedessä. YK-jäsenyyshakemus on suoraa seurausta myös siitä, että Yhdysvaltain presidentti Barack Obama lupaili vuosi sitten, että YK tunnustaisi palestiinalaisvaltion vuoden sisällä.
Ääni Obaman kellossa muuttui vuodessa. Hän sanoo nyt, ettei rauha tule Lähi-itään YK:n päätöksillä ja päätöslauselmilla, vaan neuvotteluilla. Näin Obama palasi runsas vuosi ennen presidentinvaalia Yhdysvaltain perinteiselle, Israelia myötäilevälle linjalle. Kumarrus Israelille voi kuitenkin osoittautua pyllistykseksi arabikeväälle ja antaa lisäaseita ääriliikkeiden käsiin.
EU-maiden kannat ovat YK-kysymyksessä hajallaan kuin varpusparvi. Tunnusomaista EU:n hajanaisuudelle on, että presidentti Tarja Halonen toivoi unionilta "mahdollisimman vahvaa yhtenäistä kantaa".