Sääntöjä rikkovien pyöräilijöiden sakotusoperaatio Oulun keskustassa osui tunteita herättävään kohtaan. Moni rapsut saanut purnasi asiasta paikan päällä, mutta varsinainen mielipidemyrsky asiasta nousi Kalevan Juttutuvassa. Siellä enemmistö kirjoittajista onnitteli poliisia onnistuneesta toiminnasta.
Tällainen kannanottoryöppy kertoo siitä, ettei oululainen pyöräilykulttuuri ole vielä huippuunsa hiottua. Ei siitäkään huolimatta, että kaupungin pyörätieverkosto on Suomen parhaita kattavuutensa ja laatunsa perusteella. Moni ei ajattele, että pyöräilyä koskevat useimmat samat liikennesäännöt kuin esimerkiksi autoja. Hämmästyttävän moni oululainen ei tunnu tietävän, että vain alle 12-vuotiaat saavat ajaa pyörällä jalkakäytävällä.
Jos tuota sääntöä noudatettaisiin tarkemmin, olisi otettu pitkä askel eteenpäin. Nyt jalankulkijoiden välissä puikkelehtii jalkakäytävillä moni nuori ja aikuinen, vaikka vieressä olisi vapaata ajorataa.
Harva pyöräilijä tosin todella hurjastelee jalkakäytävällä, mutta verkkaisempikaan polkeminen ei tee asiasta sen sallitumpaa eikä täysin riskitöntäkään.
Asialla on kuitenkin toinenkin puolensa. Moni fillaristi valitsee kaupungissa ajellessaan jalkakäytävän siksi, että tuntee olonsa ajoradalla turvattomaksi.
Tällaisia hankalia ja vaarallisiksi koettuja paikkoja Oulussa on useita. Yksi on esimerkiksi Saaristonkatu Isonkadun ja Aleksanterinkadun välillä, jossa autojen nopeudet tapaavat nousta koviksi. Jos ajokaistoilla on yhtä aikaa menossa vaikkapa henkilöautoja busseja monta rinnan, pyöräilijän tila jää vaarallisen ahtaaksi.
Toinen pyöräilijälle onneton väylä on Hallituskatu, sekin ahtautensa takia.
Jos pyöräilijät halutaan ohjata jalkakäytäviltä - niin kuin tavoitteena pitää olla - heillä on oikeus tuntea olonsa turvatuksi ajoradoilla. Siksi kyse on myös siitä, miten autoilijat ottavat pyöräilijät huomioon. Siinä on vielä korjaamista.
Se paikka, jossa pyöräily on sallittua, mutta joissa moni ajelee liian kovaa, on Rotuaari. Pyöräilijöitä ei pidä kuitenkaan sieltä häätää, eikä heidän tuloaan keskustaan pidä hankaloittaa. Jos niin käy, moni valitsee silloin ajokikseen auton.
Ainakin Helsingissä pyöräilijöiden turvaa on keskustassa kohennettu maalaamalla heidän väylänsä katuun tai käyttämällä värikästä kivetystä. Sellaisten avulla riski pyörän ja autojen sekä pyörän ja jalankulkijoiden törmäyksiin vähenee. Samasta menetelmästä voisi olla lääkkeeksi pyöräilykaupunki Oulunkin ongelmiin.
paakirjoitus@kaleva.fi