Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tuore selvitys eri maiden julkisen talouden liikkumavarasta ei ole Suomen kannalta mitenkään hälyttävää luettavaa. IMF:n tutkimusosaston mukaan julkinen velka ei ole Suomelle riski, ainakaan toistaiseksi.
IMF sijoittaa Suomen 30 maan listalla niihin valtioihin, joiden ei välttämättä tarvitse suunnattomasti kantaa huolta julkisen velan määrästä. Muita samaan luokkaan sijoittuvia maita ovat muun muassa Ruotsi, Saksa ja Yhdysvallat.
IMF:n selvitys When Should Public Debt Be Reduced (Milloin julkista velkaa tulisi vähentää) avaa rakentavan näkökulman Suomen taloustilanteeseen, jossa on yleisesti suosittu kovaa säästö- ja leikkauslinjaa ja haluttu torpata elvytyspuhe haihatteluna.
Maavertailusta ilmenee, että Suomen talouspolitiikassa on enemmän liikkumatilaa kuin täkäläisittäin on uskottu.
IMF:n paperin perusteella Suomen ei välttämättä tarvitsisi tehdä menoleikkauksia niin kovakätisesti ja sillä aikataululla kuin hallitusohjelmassa on sovittu.
Myöskään veronkorotuksilla ei kannattaisi pyrkiä vähentämään velan osuutta, sillä se hyydyttää kotimaista kysyntää ja vähentää työllisyyttä. Suomen julkisen talouden liikkumavara on prosentteina lähes 172. Riskirajana IMF pitää hieman alle 50 prosenttia, jonne Suomella on turvallinen kaula. Paras tilanne on Norjalla (246) ja Etelä-Korealla (241). Euroopassa heikoiten menee Kreikalla, Italialla ja Kyproksella, joiden liikkumavara on nolla.
Siinä IMF on oikeassa, ettei julkisen velan määrä ole vielä Suomessa hälyttävän korkea. Maavertailussa Suomella on periaatteessa leikkausten sijaan varaa jopa elvyttää. Huomio kannattaa kiinnittää määrän lisäksi kuitenkin myös vauhtiin. Moni suomalainen talousasiantuntija pitää kaikkein suurimpana ongelmana juuri julkisen talouden velkaantumisvauhtia.
Suomi ei ole vielä ylivelkaantunut, mutta nykymenolla sekin raja uhkaa ylittyä muutamassa vuodessa.
Suunta on kestämätön, vaikka IMF ei ota tutkimuksessaan suoraa kantaa velkaantumisen nopeuteen.
Suomi on ajanut itsensä pakkosaumaan, koska useampi edellinen hallitus on viivytellyt rakenteellisten uudistusten toimeenpanoa.
Talouden haasteet ovat Suomessa paljolti samat kuin muualla Euroopassa. Väestö ikääntyy ja siirtyy pois työelämästä. Kestävyysvaje syntyy, kun verotulot eivät riitä kattamaan julkisia menoja kuten terveyspalveluita ja eläkkeitä. Ongelma ei olisi Suomessa niin hälyttävä, jos talous kasvaisi ja verotettavaa tuloa kertyisi tuotantopohjan vankkuuden ansiosta.
Tästä syystä Suomi tarvitsee rakennepakettia, jonka avulla velkavauhtia saadaan hillityksi. Julkisen talouden alijäämäisyys on kurottava umpeen ja kestävyysvaje korjattava rakenteellisin konstein, ei yksinomaan menoleikkurilla tai veronkorotuksilla.