kari.sankala@kaleva.fi
Oulun kauppakamarilla on huoli kaupungin rantojen hyödyntämisestä. Oulu tarvitsee merellistä strategiaa. Oulussa kaivataan näkymiä jokisuistoon ja merelle. Tavalliset oululaiset arvuuttelevat usein toisiaan, onko Oulu muka merikaupunki?
On, mutta meri ei näy kuin Nallikarista. Vähän se pilkahtaa Pateniemessä, jos pensaikon läpi löytää reitin rantaan. Oritkarista saattaa rekkaliikenteen välistä nähdä vilauksen matalasta Kempeleenlahdesta.
Isoja laivoja ei Oulussa eikä juuri missään muualla ole enää mahdollista ihailla. Satamat ovat tarkoin vartioituja alueita, jonne ei ole ulkopuolisilla asiaa. Terrorismin pelossa määräyksiä on viime vuosina tiukennettu maailmanlaajuisesti.
Vuosikymmenet sitten oli suoranaista juhlaa päästä isän pyörän kyydissä katsomaan laivoja Toppilan satamaan. Satamassa näki myös ensimmäiset ulkomaalaiset. Vuosia myöhemmin joku kaveri saattoi häipyä kesken koulupäivän muutamaksi vuodeksi merille. Nykyaikana tuo merellinen Oulu on tarinaa.
Meille suomalaisille rannat ja vesi ovat tärkeä elementti. Jo synkät hukkumisluvut todistavat väittämän todeksi unohtamatta Maamme-laulua.
Kiertelin kesäloman aikana länsirannikon kaupungeissa. Jotenkin jäi vaikutelma, että muissa rannikkokaupungeissa veneily on paljon yleisempi harrastus kuin Oulussa. Ainakin veneitä oli näkösällä paljon enemmän.
Ehkä tässä on osa pelkkää harhaa. Turussa vanhat purjealukset ja vapaa-ajan veneet on tuotu Aurajoen varteen keskelle kaupunkia. Uudessakaupungissa merenlahti pistää kaupungin sydämeen niin, että Kala- ja Aittaranta ovat täynnä purteloita. Samoin on erilaisia ravintoloita ja antiikkimyymälöitä. Porissakin veneet tulevat Kokemäenjokea pitkin keskelle jatseja. Suoranaisesti merta ei noissakaan kaupungeissa näkynyt. Tammisaari oli oma juttunsa.
Oulussa vapaa-ajan veneet on siroteltu pieniin venesatamiin pitkin rantapöheikköä. Hollihaassa on oma satama, torin Meritulli on vierasveneille. Raatista löytyy veneitä, Hietasaaressa ovat Seelari ja Johteenpooki. Mitä kaikkia venesatamia niitä oikein onkaan, kun mennään keskustasta Pateniemen suuntaan? Toppilansalmessakin on veneille tilaa.
Ei sovi unohtaa Oulujokea. Koskenniska, Nokkala ja Värttö ovat nykyisin silmiä hivelevää seutua, kun rannat on laitettu ja veneilykin on huomioitu. Kun vielä saataisiin jatkettua sitä kevyen liikenteen reittiä Värtöstä Maikkulaan - avot!
Rannat ovat myös arvokkaita paikkoja asua. Ranta-asumisen varustelukilpailu pääsi vauhtiin Meritullista ja Kiikelistä. Merijalinranta on jatkoa tuolle asumiselle ja uutta tarjoaa vanha Vaasan höyrymylly, joka halutaan muuttaa asunnoiksi. Tietysti Toppilan asuntomessualue edustaa merellisyyttä.
Oulujoen rannoilla ranta-asumisen kilvoittelun uusinta herkkua ovat Koskenniskan ja Värtön kerrostalot. Omakotipuolella Ranta-Kastelli on sitä.
Luin kuitenkin kauppakamarin merellisyyskirjeen niin, ettei kyse ole rikkauksien luomisesta maanomistajille ja rakentajille, vaan rantojen tuomisesta oululaisten yhteiseen käyttöön.
Oulussa rantojen raivauksessa ja puhdistamisessa on paljon tekemistä. Pöheikköjä Oulun seudulla riittää pikkulinnuille ja muille eliöille, vaikka kaupunki kunnostaisikin asukkaiden iloksi avaria näkymiä ja tekisi uusia kevyen liikenteen reittejä niin meren äärelle kuin jokivarteen.