Viime marras- joulukuun vaihteessa Pasi Mäenpää ei lähtenyt mielellään ihmisten ilmoille. Heinäkuussa miehen kasvoista ei enää huomaa mitään, ellei osaa katsoa läheltä oikeaan kohtaan. Oululaisen beach volley -pelaajan marraskuussa uusiutunut vamma ei ole avohaava, josta roiskuisi näkyvästi verta.
Mäenpään vamma on yritetty diagnosoida Melkersson-Rosenthal -oireyhtymäksi. Tavallisemmin sanottuna Mäenpäälle tulee toistuvia kasvohalvauksia. Ensimmäinen kasvohalvaus iski jo neljän vuoden iässä. Lapsena lyhin halvaus saattoi alkaa aamulla ja loppua illalla.
Kaikkiaan miehellä on ollut seitsemän halvausta. Uusin kasvohalvaus iski salakavalasti 12 vuoden tauon jälkeen.
"Muistan päivän tarkalleen, 28. marraskuuta se puski päälle", 29-vuotias urheilija muistaa.
Marraskuun lopussa alkanut halvaus pitää vieläkin otteessaan, mutta on jo paranemaan päin. Mäenpää on pystynyt jatkamaan menestyksekästä beach volley -uraansa. Suomen viime vuoden kakkospari Mäenpää/Tomi Järvenpää on pelannut vähäisestä harjoittelusta huolimatta omalla tasollaan.
Vielä vähän aikaa sitten Mäenpää joutui miettimään, pystyisikö hän enää koskaan urheilemaan tosissaan. Koska urheilijan vasen silmä ei mennyt halvauksen vuoksi ollenkaan kiinni, ei hän myöskään saanut hikoilla kirvelyn vuoksi.
Yhtälö on lähes mahdoton: urheilija, joka ei hikoile.
"Tein punttisalilla suurinpiirtein yhden sarjan tunnin palautuksella. Ja koko ajan piti olla rätti kädessä", Mäenpää nauraa.
Punttisalilla käynti ei kuitenkaan oikeasti ollut mukavasti naurattava juttu.
"Minulla on ollut jo aikaisemmin niin monta halvausta, että en enää hävennyt sitä. Mutta välttelin kyllä kontakteja ihmisten kanssa."
Kylmä ja kova
talvikausi
Mäenpään vaikeat yhtälöt eivät loppuneet hikoiluun. Beach volley -kentillä pölisevä hiekka ei ole paras mahdollinen alusta miehelle, joka ei vielä jokin aika sitten saanut edes räpsäytettyä toista silmäänsä.
Eikä asuinpaikkakaan ollut vamman paranemisen kannalta täydellisin.
"Kylmyys ja tuuli vaikuttavat vammaan. Halvaus onkin iskenyt yhtä poikkeusta lukuunottamatta vuodenvaihteen tienoilla. Syytä ei tiedetä sen tarkemmin, mutta todennäköisesti se on geeniperäinen. Harvinaisuuden vuoksi oireyhtymää on tutkittu vain vähän", Oulussa asuva Mäenpää kertoo.
Kasvohalvaus olikin talvella pahimmillaan. Sen lisäksi, että urheilija ei pystynyt urheilemaan, vamma vaikutti hänen puhekykyynsä, ruokailemiseen ja nukkumiseen. Nukkuminen toinen silmä auki ei ole yksinkertaista.
Mieleen tuli myös synkkiä ajatuksia.
"Olen neljävuotiaasta asti pelannut lentopalloa. Elämänmuutos olisi ollut kova, jos urheileminen olisi jäänyt pois. Pari ensimmäistä viikkoa piti itkeä Merjan (avovaimo) olkapäätä vasten."
Halvauksen vuoksi silmästä ei kuitenkaan tullut yhtään kyyneltä.
Akupunktio
auttoi
Mäenpää arveli lukemansa perusteella, että akupunktio voisi auttaa halvaukseen. Mies meni OYS:iin, mutta siellä lyötiin kädet ristiin: mitään ei ole tehtävissä.
"Jouduin yksityiselle. Jo kolmannen hoitokerran jälkeen vamma alkoi parantua. Kaikkiaan kävin akupunktiossa 14 kertaa. Ehkä jatkan hoitoa syksyllä kauden jälkeen."
Mäenpään parina neljättä vuotta pelaava Tomi Järvenpää ei miettinyt ensimmäisenä tulevaa kesää, kun kuuli pelikaverinsa tilanteesta.
"Tottakai ensin ajattelin, onko kasvohalvaus vaarallinen ja toipuuko kaveri. Sitten vasta mieleen tulivat pelihommat. Pasi kuitenkin selitti, että yleensä vamma paranee hyvin", Järvenpää sanoo.
Järvenpää ei varsinaisesti alkanut hakemaan uutta paria. Oululainen mietti kuitenkin, ketä voisi kysyä partneriksi, jos Mäenpää ei pystyisi pelaamaan.
"Onneksi ei tarvinnut kysyä ketään. Olemme pelanneet neljä vuotta yhdessä ja tunnemme toistemme liikkeet hyvin. Tottakai välillä tulee sekaannuksia ja sitten vähän naamaillemme toisillemme", Järvenpää hymähtää.
Pari pääsi lajiharjoitusten pariin paljon myöhemmin kuin kilpakumppanit. Jotta oululaisparin sairaskertomus ei jäisi liian köykäiseksi tai epätasapainoiseksi, on Järvenpää menossa kuukauden päästä olkapääleikkauseen. Tällä viikolla hän on käynyt näyttämässä lääkärille vihoittelevaa polveaan.
Lämpimiä
haaveita
Pasi Mäenpää on pystyvä mies. 29-vuotias on lukenut itsensä liikunnanohjaajaksi ja kasvatustieteen maisteriksi. Kauppatieteiden maisteripaperit ovat gradua ja joitakin kymmeniä opintoviikkoja vaille valmiina.
Haaveet yltävät beach volleynkin puolelle.
"Pelaajat ovat parhaimmillaan noin 35-vuotiaana. Olisi mukava päästä kerrankin harjoittelemaan ympärivuotisesti. Kasvotkin varmasti pitäisivät lämpimistä keleistä", vaihto-opiskelusta etelässä avovaimon kanssa haaveileva urheilija miettii.