Onko muovi ollut muodikasta sitten 1960-luvun, Muoviteollisuus ry:n apulaisjohtaja Vesa Kärhä?
Tällä hetkellä se on ihan in, ehkä terveemmässä mielessä kuin aiemmin. Kun omaa nuoruuttani muistelen, niin värit olivat liian hyökkääviä ja räiskyviä ja kaikki oli sellaista nirisevää narisevaa muovia. Mutta nyt se sulautuu paremmin tähän maailmaan.
Mitä pidät 60-luvun "ufotalosta", Futuro-muovitalosta?
Olen nähnyt sen vain ulkoapäin. Se oli koulumatkani varrella ja kiihotti pikkupojan mielikuvitusta: mistä tuo on laskeutunut? Se voisi oikeastaan tulla uudestaan - toisi vähän elävyyttä rakennuskantaan.
Mikä on oudoin tietämäsi muovituote?
Muovipolkupyörä on erikoisin, kummallisin ja hassuin, jonka olen bongannut. Se oli vähän niin kuin Honkajoen ikiliikkuja: tarvitsee vielä hieman viimeistelyä. Ketjut eivät vetäneet oikein kunnolla.
Onko Muoviteollisuus ry:n apulaisjohtajan koti vuorattu muovilla?
Siellä on hyvin paljon muovieristeitä, muoviputkia ja muuta muovia, mutta kaikki on valittu sen mukaan, mikä palvelee parhaiten. Paljon on myös ei-muovisia osia. En ole lähtenyt rakentamaan muovitaloa sinänsä. Taloni on ihan normaali hartiapankkitalo. Se on kyllä maksettu muovikortilla. En ole mikään fanaatikko.
Fanaatikoista puheen ollen, miksi pervot pukeutuvat pvc:hen?
Siinä viehättää varmaan jonkinmoinen jännittävyys ja vaarallisuus. Tai helppo puhtaanapito. Olisiko takana ihan käytännön kysymyksiä? Epämukavia niiden luulisi kyllä olevan.
Ehkä epämukavuus onkin syy. Asun tulee olla tuskallisen ei-hengittävä.
Niin, ettei sessio veny liiaksi. Kovin syvällisesti en tietystikään ole aiheeseen paneutunut.
Et kovin syvällisesti, mutta veditkö lapsena muovikassin päähän?
En, herran tähden. Se on oikeasti tuhoisaa, ja siitä varoitettiin ankarasti. Pidän myös huolen, etteivät omat lapset moisia typeryyksiä tee.
Kirjailija Norman Mailer vihasi muovia ja kutsui sitä syövän yhteiskunnalliseksi vastineeksi. Miten Muoviteollisuus ry puolustautuu?
Jos Mailer vielä hengittäisi, tarjoaisin hänelle hyvät viskipaukut muovipullosta. Katseltaisiin, voitaisiinko parantaa syöpä yhdessä. Tuo on varmaan kärjistys, joka kuuluu kirjailijan vapauksiin. Boheemin taiteilijan tapa erottua tylsästä arkimaailmasta.
Toinen taho, jonka keskuudessa muovi ei ole muodikasta, on ympäristöväki. Tyynellämerellä kelluu kaksi valtavaa muovijätepyörrettä, ja Katastrofin aineksia -dokumentissa yritetään elää ilman öljyä ja muovia. Vaaditaanko muovimieheltä nykyisin kovaa pokkaa?
Ei, pikemminkin maailma on muuttunut rationaalisemmaksi. Muovia vastaan ei enää ole liikettä. Muovittoman elämän kokeilut ja vastaavat ovat ihan tervetullutta kriittisyyttä. Kovuutta ei tarvita, nyt pärjää jo asia-argumenteilla. Runsaat kymmenen vuotta sitten tilanne oli toinen. Silloin oli kulttikirjoja kuten Muovinen huominen ja kovempaa kriittisyyttä yleensä kertakäyttöä ja kerskakulutusta vastaan. Vihreätaustaiset ihmiset, jollainen itsekin tykkään olevani, ymmärtävät että oikein käytetyt ja pitkäikäiset muovituotteet ovat ihan jees.
Pitkäikäisyydestä tulikin mieleen: Valmistetaanko muovista ruumisarkkuja?
Vähän makaaberi kysymys. Ruumispussien pitää nykyisin olla biohajoavaa muovia. Ne ovat, ei nyt voi sanoa menestystuote, mutta markkinoilla hyvin vastaanotettu tuote.
Muoviarkkuahan voisi mainostaa taatusti biohajoamattomana ikuisena leposijana.
Faaraot olisivat varmaan sellaisia ostaneet, mutta nyt ei ole asiakasryhmää näkösällä.
Mikä sitten on seuraava tuote, josta saamme huomata, että "oho, se onkin muovia"?
Autojen tuulilasit, luulen. Ja autonlampun laseja on onnistuttu jo tekemään polykarbonaatista, ja nyt valmistustekniikka pitäisi vain saada isommalle koolle.