Ei ole yllätys, että terroristitoiminta nostaa päätään juuri ennen kuin ensi keskiviikkona tulee päivälleen vuosi täyteen Yhdysvaltoihin tehdyistä terrori-iskuista. Pommi-isku Kabulissa ja Afganistanin presidentin murhayritys Kandaharissa ovat tästä huolestuttavia todisteita.
Attentaatti presidentti Hamid Karzaita vastaan osoittaa, että Afganistan on yhä erittäin epävakaassa tilassa. Karzain hallinnon pönkkinä on sentään noin 8 000 Yhdysvaltain sotilasta ja YK:n alainen kansainvälinen rauhanturvajoukko ISAF.
Jatkuva epävakaus antaa kansainväliselle yhteisölle kaksi vaihtoehtoa. On joko poistuttava Afganistanista ja samalla tunnustettava voimattomuus tai sitouduttava pitkäksi aikaa rakentamaan maailman köyhimpiin kuuluvan maan infrastruktuuria ja turvallisuuskoneistoa. Ensimmäinen vaihtoehto houkuttelee ja toinen kauhistuttaa, mutta maailmanyhteisöllä ei ole varaa jänistää.
Temppelinharjalla on tässäkin Yhdysvallat. Se on Karzain hallituksen kummisetä. Taistelu al Qaida -terroristiverkostoa ja vallasta suistettuja, mutta ei täysin tuhottuja talebaneja vastaan ontuu ilman Yhdysvaltain jatkuvaa läsnäoloa.
Yhdysvallat ei ole alistanut Afganistanissa olevia erikoisjoukkojaan YK:lle. Presidentti George W. Bushin hallinto on lisäksi tähän asti vastustanut esityksiä, että Yhdysvaltain joukot alkaisivat partioida myös Kabulin ulkopuolella. Takana on pelko siitä, että ottamalla lisää vastuita Yhdysvallat sitoutuisi yhä syvemmälle Afganistaniin. Yhdysvallat ei halua Afganistanista uutta Vietnamia.
Vastarinta on alkanut murtua. Bushin hallinnon avainhenkilöihin kuuluva varapuolustusministeri Paul Wolfowitz antoi torstaina tukensa sille, että ulkomaiset joukot alkaisivat partioida muuallakin Afganistanissa. Myös Bush vakuutti, ettei Yhdysvallat ole lähdössä Afganistanista.
Lausunnot tarkoittanevat, että Yhdysvallat olisi valmis lähettämään lisää joukkojaan Afganistaniin. Näin ei silti käy, jolleivät muut tee samoin. Turkin vetovuoro ISAF-joukkojen johdossa päättyy joulukuussa. Uutta vetohalukasta ei ole vielä löydetty. Suomellakin on sotilaitaan mukana.
Levittäytyminen Kabulin ulkopuolelle ja Afganistanin heiveröisten turvallisuusjoukkojen laajamittainen koulutus ovat väistämättömiä askelia, jos halutaan tosissaan tukea Karzain hallintoa. Ilman niitä Afganistanin muut osat jäisivät häntä vastustavien ryhmittymien temmellyskentäksi.
Afganistanin epävakaudesta on tullut koko maailman päänsärky. Se ei hellittäisi, vaan pikemminkin pahenisi, jos Yhdysvallat iskisi ilman YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää sumeilematta Irakiin. Taistelu terrorismia vastaan on sitä tehokkaampaa, mitä yhtenäisemmin sitä käydään. Toiminta Irakissa olisi omiaan jäytämään maata kansainvälisen yhteistyön alta myös Afganistanissa.
paakirjoitus@kaleva.fi