"Valtaa ja sen jatkuvuutta ja muuttumista tutkitaan historiallisesta näkökulmasta varsin vähän", Italian historian dosentti ja yleisen historian yliassistentti Taina Syrjämaa Turun yliopistosta arvioi. Syrjämaa onkin tarttunut haastavaan aihepiiriin toimittamalla teoksen Vallan juhlat. Juhlivan vallan kulttuuri antiikista nykypäivään. Useista artikkeleista koostuva teos on toteutettu pääosin turkulaisten historiantutkijoiden voimin.
Valta ja yhteiskunnallinen hierarkia ovat abstrakteja käsitteitä. Siksi valta vaatii konkreettisia symboleja ja riittejä, joissa hierarkia tulee näkyviksi.
Symboleja ovat muun muassa lait ja asetukset, arkkitehtuuri, liput ja muistomerkit. Yksi näyttävimmistä keinoista ilmentää valtaa ovat aina olleet erilaiset juhlarituaalit.
Oikean uskon levittämistä
Vallan juhlat -termi tuo 1900-luvulla syntyneelle ihmiselle helposti mieleen totalitarististen järjestelmien sotilasparaatit Nürnburgin myyttisistä valtiopäivistä hallitsijan syntymäpäiväjuhliin nälkäänäkevässä Pohjois-Koreassa.
Kriittinen uutisten seuraaja saattaa ajatella myös George W. Bushin hallinnon seremonioita: kuinka Bush julisti Irakin sodan "loppuneeksi" lentotukialuksen kannella taustallaan banderolli, jossa luki "Tehtävä suoritettu", tai kuinka hänen viimeisin, hyvin moralisoiva puheensa kansakunnan tilasta keskeytyi taputuksiin 72 kertaa.
Miellämme vallan juhlat propagandaksi: yleisön manipuloinniksi ja harhaanjohtamiseksi. Kun sana "propaganda" otettiin käyttöön 1600-luvulla vastauskonpuhdistuksen yhteydessä, se tarkoitti oikean uskon levittämistä. Tässä laajemmassa merkityksessä propaganda kuvaa vallan juhlia paremmin: vallanpitäjät pyrkivät vakuuttamaan muut oikeudestaan valtaan ja peittämään sen, että vallitseville valtasuhteille olisi vaihtoehtoja.
Jatkuvuuden tunnetta epävarmuuteen
Mutta vallan juhlilla on myös syvempiä kulttuurisia merkityksiä, Syrjämaa huomauttaa.
"Jokaisessa yhteisössä on hierarkinen rakenne. Juhlarituaalit auttavat yhteisön jäseniä kanavoimaan tunteita ja luomaan sosiaalista järjestystä. Niille on ominaista toistuvuus ja turvallisuus, ne luovat tunteen elämän jatkuvuudesta. Juhlat ovat pääosin tiedostamattomasti muotoutuneita käytäntöjä, vaikka vallanpitäjät saattavatkin joskus hyödyntää niitä laskelmoivasti."
Valtaa kansalle - näennäisesti
Antiikin Rooman ajoista lähtien vallanpitäjät ovat pyrkineet ylläpitämään yhteiskuntarauhaa juhlien avulla. Rooman tasavallan ajalla virkamiehillä oli velvollisuus järjestää juhlanäytäntöjä. Ne olivat hyväntekeväisyyttä, lahja Rooman kansalle. Antiikin tutkija Riikka Hälikän mukaan kansansuosio riippui juhlien ylellisyydestä.
Gladiaattoritaisteluja järjestettiin aluksi vain hautajaisten yhteydessä ja niitä kutsuttiin nimellä munus, lahja jumalille. Dramaattisuutensa ansiosta niistä tuli pian suosituin näytäntöjen osa, ja Julius Caesar järjesti jo 320 gladiaattoriparin taistelunäytöksen.
Aluksi gladiaattorit olivat tuomittuja rikollisia ja sotavankeja, joten näytökset edustivat kollektiivista oikeudentuntoa ja symboloivat Rooman menestystä. Näytäntöjä seuraava rahvas samaistuikin ylhäiseen juhlien järjestäjään, ei hengestään taisteleviin muukalaisiin.
Vastaavaa yhteiskunnallisten rajojen madaltumista edustivat keskiajalta alkaen karnevaalit, joita vietettiin ennen paastonaikaa. Karnevaalien esikuva oli antiikin Roomassa joulukuun lopulla vietetty Saturnalia, jonka aikana orjat olivat tasa-arvoisia isäntiensä kanssa.
"Karnevaalien kumouksellisuus oli kuitenkin näennäistä. Vaarallisiksi koettuja ihmisryhmiä kiellettiin osallistumasta juhliin, ja Italiassa esimerkiksi huonomaineisille naisille ja juutalaisille määrättiin naamioitumiskielto", Taina Syrjämaa kertoo.
Rooman kaupunki on miljöönä hyvä esimerkki siitä, kuinka vallan juhlat ovat muuttuneet. Keskiajalla antiikin Rooman kuuluisimpia temppeleitä muutettiin kirkoiksi ja kristilliset juhlakulkueet kulkivat osittain samoja katuja pitkin kuin "pakanalliset".
Paikka ja aika ei helposti muutu
Kun Italian yhdistyminen eteni vuonna 1871 Rooman kirkkovaltioon asti, barokin ajan näyttäviin paavillisiin juhliin tottuneet roomalaiset eivät tahtoneet luopua juhlaperinteistään. Niinpä esimerkiksi 29. kesäkuuta vietetyn Pietarin ja Paavalin juhlan Castel Sant' Angelon edustalla järjestetty ilotulitusnäytös siirrettiin osaksi yhdistyneen Italian kansallispäivää.
Vaikka uutta juhlaa vietettiin kesäkuun alussa ja ilotulitteilla loihdittiin kirkollisten vertauskuvien sijasta tasavaltalaisia iskulauseita, kaupunkilaisten kollektiivinen kokemus tuskin oli kovin erilainen. Tärkeintä oli jatkuvuuden tunne.
Uusien vallanpitäjien mahdollisuudet muokata vanhoja juhlamenoja mieleisikseen ovat Syrjämaan mukaan aina rajalliset.
"Usein juhla-aika ja -paikka pysyvät samoina, vaikka juhlan merkitys muuttuisi. Esimerkiksi Ranskan vallankumouksen johtajat rikkoivat perinteitä poikkeuksellisen radikaalisti, ja vain harvat uuden vallan juhlista jäivät elämään."
Teollistuminen ja demokratisoituminen ovat muuttaneet juhlia viime vuosisatoina. Euroopan vaurastuva porvaristo alkoi järjestää maksullisia juhlia, ja esimerkiksi Englannissa pääsymaksullisista huvipuistoista tuli keskiluokan suosimia juhlapaikkoja, joissa saattoi syödä, juoda ja osallistua konsertteihin ja näyttelyihin "turvassa" alemmilta väestöryhmiltä.
Juhlat eivät kuitenkaan olisi voineet kaupallistua, ellei yhteiskunta olisi demokratisoitunut. Kun väestöryhmien välinen kuilu kapeni, juhlia ei tarvittu yhteiskuntarauhaa ylläpitämään.
Kaupallistumisen myötä arki ja juhla sekoittuvat. Kun kaupat ovat avoinna lähes joka päivä ja urheilujuhlia ja rock-konsertteja järjestetään kaikkina viikonpäivinä, selvää eroa arjen ja juhlan välillä ei ole. Tämä saattaa tuntua psyykkisesti raskaalta.
Samaan aikaan yhteiskunnalliset muutokset ovat lisänneet ihmisten epävarmuutta tulevaisuudestaan. Voikin kysyä, mikseivät aikamme merkittävimmät vallanpitäjät eli suuryritysten johtajat ja omistajat käytä julkisia juhlia vallan välineenä muutoin kuin persoonattomina sponsoreina.
Kansallistunne yhä voimissaan
Vaikka valtioiden rajat eivät enää merkitse talouselämässä paljoa, kansallistunne ja sitä ilmentävät valtiolliset juhlat ovat ihmisille yhä tärkeitä.
"Hieraisin silmiäni Roomassa 2000, kun Italian kansallispäivänä sotilasparaati vyöryi Via dei Fori Imperiali -katua pitkin. Samalla kadulla marssivat aikoinaan Mussolinin joukot - Mussolinihan rakennutti kyseisen kadun", Syrjämaa kertoo.
Uuden paraatin viesti oli kuitenkin varsin erilainen: rauhanturvajoukot olivat keskeisesti esillä. Paraati toteutettiin lähes 20 vuoden tauon jälkeen Italian presidentin Carlo Azeglio Ciampin aloitteesta italialaisuuden vahvistamiseksi.
Suomessa suosituin vallan juhla on Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto, josta televisio on tehnyt koko kansan juhlan.
Iltajuhlien vastapainoksi presidentti Tarja Halonen on vieläpä järjestänyt lapsille oman itsenäisyyspäivän vastaanoton.