Pohjois-Pohjanmaalla ja Oulussa tarvitaan uutta asennetta, jotta ict-sektorin notkahduksen jälkeen löydetään vahvoja tukijalkoja, joiden varaan rakentaa pohjoista hyvinvointia.
Ict-sektorin tueksi on Oulussa olemassa järjestelmiä, joilla pyritään rahoittamaan yrityksiä ja kaupallistamaan ideoita. Odotettavissa on, että rakennemuutos monipuolistaa oululaista ict-alaa.
Akuutissa tilanteessa on luontevaa, että perinteisen raskaan teollisuuden merkitys korostuu. Tulevaisuutta ei voi kuitenkaan laskea sen varaan, että kaivoksia hyödynnetään muutama vuosikymmen, vaan ajattelun on oltava kestävämpää.
Elinkeinorakenteen monipuolisuus takaa sen, että iskujen osuessa ketjut kestävät paremmin ja että ratkenneet kohdat voidaan parsia.
Pohjois-Pohjanmaa on ollut yksi tärkeitä vientimaakuntia, mutta viime aikoina kone on yskähdellyt. Viennin arvo ei ole vielä läheskään samalla tasolla kuin ennen vuotta 2008, jolloin Pohjois-Pohjanmaa jakoi viennin arvossa kolmannen sijan Pirkanmaan kanssa.
Oulun seudulle pitäisi yksinkertaisesti saada lisää vientiä harjoittavia yrityksiä. Pohjois-Pohjanmaalla on vain toista sataa yritystä, jotka vievät tuotteitaan ulkomaille. Kuitenkin lupaavia markkinoita on aivan lähellä.
Paikallisia ja alueellisia yrityksiä voidaan tukea ja ohjata kasvuun ja laajemmille markkinoille, mutta innostuksen ja kiinnostuksen kansainvälistymisestä ja uskon omiin kykyihin pitää lähteä yrityksistä itsestään. Markkinoita pitää rohkeasti etsiä kansainvälisiltä markkinoilta.
Pohjoisesta asemasta on Suomelle kerrankin hyötyä, kun arktinen alue ja Venäjä avautuvat. Suomi on suorastaan strategisessa keskiössä. Alueellisessa kansainvälistymisessä on silti aimo annos parantamisen varaa.
Oulun läänin entinen maaherra Eino Siuruainen (Kaleva 7.7.) kehottaa pohtimaan, ”miten Oulun seutu aikoo elättää asukkaansa näillä luonnonvaroilla, tällä työvoimalla, tällä logistiikalla ja tällä osaamisella”.
Näiden peruselementtien puitteissa lähtökohdat eivät ole lainkaan huonot, kun katsoo ympärilleen. Ympärillä on luonnonvaroja, korkeatasoista koulutusta ja osaavia ihmisiä.
Mahdollisuudet eivät synny itsestään, vaan myös valtiovallan pitää olla mukana rakentamassa toimivia tietoliikenne- ja liikenneyhteyksiä Pohjois-Suomeen.
Erityisesti joustavat kansainväliset yhteydet ovat toiminnan kulmakiviä. Rajanylityspaikat, viisumikäytännön yksinkertaistaminen ennen täyttä viisumivapautta ja rautatieyhteys Jäämerelle ovat ykkösasioita.
Visioita, strategioita ja näkemyksiä on vino pino. Vain päätöksiä, toimeenpanoa ja rahaa puuttuu.
Kehittämistä hidastaa pitkälti se, että päätöksenteko on keskittynyt Helsinkiin. Pelkästään Etelä-Suomeen nojaavasta politiikasta pitäisi päästä eroon ja avata pohjoiset mahdollisuudet osana koko kansantalouden kakkua.