Mikael Hornborg ilmoitti tiistaina yllättäen jättävänsä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n puheenjohtajan tehtävät ja siirtyvänsä kokopäiväiseksi maanviljelijäksi. Julkisuuteen hän perusteli eroaan perhesyillä. Kotona odottaa vaimon lisäksi kolme pientä lasta, jotka toivoisivat näkevänsä menevää isää kotona nykyistä useammin.
Perhesyyt ovat perusteluina oivallisia ja hyväksyttäviä. Ne eivät kuitenkaan kokonaan selitä Hornborgin päätöstä, joka näyttää tulleen jopa MTK:n muulle johdolle yllätyksenä. Puheenjohtajan paineet kävivät sietämättömiksi. Kenttäväen arvostelu on ollut raakaa alusta lukien. Kovinta on ollut poru 141-tuesta.
Maaseudun Tulevaisuus julkisti keskiviikkona mielipidemittauksen, jonka mukaan kevään tukiratkaisu sai kouluarvosanakseen 6+. Sama mittaus antoi MTK:lle lobbausarvosanaksi 6,5. Kun ottaa huomioon järjestön takavuosien maineen suorastaan legendaarisena yhteiskunnallisena vaikuttajana, viljelijöiden tyytymättömyys edunvalvojaansa on historiallisen korkealla.
Eli ei Hornborg pelkästään lastensa vaatimuksista tehtäväänsä jättänyt, niin hieno asia kuin hänen päätöksensä lastensa kannalta onkin. Pitää muistaa, että venyvät ne päivät viljelijälläkin.
MTK on johtajuuskriisin lisäksi myös henkisessä kriisissä, joka kulminoituu kaikkeen siihen mitä Hornborg edustaa. Hän on avoimesti kannattanut markkinaehtoisempaa maataloutta, koska EU:n maatalouspolitiikan tulevilta uudistuksilta on turha toivoa uusia tukieuroja. Kenttäväki ei liioin erityisemmin ilahtunut hänen linjauksistaan, joiden mukaan myös maataloudessa on uskallettava katsoa Suomea kokonaisuutena silloinkin, kun ratkaisut kohtelevat kaltoin joitakin tuottajia tai tuottajaryhmiä.
Tuon kaltaisia näkemyksiä MTK:n ärhäkät jäsenet eivät kauaa kuuntele. Erovaatimuksia alkoi tupsahdella. Ennusmerkit tulevasta olivat nähtävissä jo silloin kuin toiminnanjohtaja Pirkko Haikkala joutui lähtemään. Puheenjohtaja säästyi tai säästettiin silloin.
Hornborgin jälkeen MTK on tienhaarassa. Tuottajajärjestö joutuu harjoittamaan kriittistä itsetutkiskelua. Se ei voi enää juuttua aikoihin, jolloin Haavisto ja keskustapuolue viime kädessä seisoivat tukiaisten takaajina. Hornborgin linjausten hylkääminen on ymmärrettävää, mutta ei välttämättä viisasta. EU ei lakkaa tämän Hornborgin eron jälkeen olemasta eikä maatalouden ahdinko sen vuoksi helpotu.
paakirjoitus@kaleva.fi