"En ole koskaan aikaisemmin käynyt Suomessa, saatikka puhunut kenenkään suomalaisen kadetin kanssa", hymyilee norjalainen merikadetti Andreas Naesheim, 21.
"Tiedän, että olut on täällä halpaa, mutta meidän täytyy käyttäytyä univormumme edellyttämällä tavalla. Saamme tietysti tutustua paikallisiin ihmisiin, mutta meillä on oltava univormut päällä myös maissa", hän nauraa.
"Eikä tietystikään meillä ole tyttöystävää jokaisessa satamassa", Naesheim kiistää.
"Tässä parkissa meillä on mukana kuusi naiskadettia, mikä on todella mukavaa oikeastaan. Nukumme, syömme ja pukeudumme kaikki samassa tilassa", kadetti kertoo ja esittelee kannen alla olevaa tilaa, jossa kadetit nukkuvat. Makuupaikat riippuvat katosta vieri vieressä. "Minun paikkani on numero 126", hän näyttää.
Andreas Naesheim on ehtinyt palvella vain kaksi vuotta Norjan kuninkaallisessa merisotakoulussa Bergenissä.
"Minulla on vielä toiset kaksi vuotta jäljellä kadettikoulua ja sen jälkeen olen palveluksessa toiset neljä vuotta. Jos jään sotilasuralle, olen laivastossa 35-vuotiaaksi", hän sanoo.
"Merivoimat oli minulle itsestään selvä valinta, sillä olen kotoisin merikaupunki Stavangerista. Enkä myöskään halunnut mitään tavallista toimistotyötä, vaan jännitystä ja seikkailua", nuori hymypoika lisää.
Rytmi merellä sujuu päivystysvuorojen tahtiin. Tahti ei ole kovin raskas ja vapaa-aikaa jää runsaasti. "Palvelen aamulla kolme tuntia, kello kolmesta aamukuuteen ja samoin iltapäivällä. Silloin puunaamme lattiaa, kiillotamme messinkiosia, kiipeämme mastoon ja opettelemme purjehdus- ja johtajuustaitoja", hän kertoo.
"Korkeanpaikan kammoa ei tällä aluksella saa olla, mutta moni tulee kyllä merikipeäksi. Silloin on hyvä syödä sellaista ruokaa, jonka on helppo oksentaa", hän mainitsee.
