Heikinharjun vastaanottokeskuksen johtaja Katja Kolehmainen ei pidä paljon melua itsestään. Kemijärveltä vastaava ulkoistettu vaihde tarjoaa yhä johtajaksi vt. johtajaa Veikko Nevataloa, vaikka Kolehmainen on ollut remmissä jo 26. maaliskuuta lähtien.
Työhuoneen tunnelma on kotoinen. Johtaja tarjoaa leipomiaan muffinsseja ja piirakoita, jotka on tehty itse poimituista mustikoista.
Oulun 4H-piirin johdosta tullut uusi luotsi ei ole ollut aikaisemmin pätkääkään töissä vastaanottokeskuksissa. Kolehmainen nauraa heleästi, kun häntä verrataan taannoisen tv-sarjan Poikkeusluvan nuoreen johtajaan Emma-Liisa Saarioon. "Isä ei järjestänyt minulle työpaikkaa, eikä isukille voi soittaa, kun työpulmia tulee. Hänen alansa kun sattuu olemaan ihan toinen. Olen ammattijohtaja ja olen toiminut monissa organisaatioissa kehittämis- ja johtotehtävissä."
Jos Kolehmainen saisi päättää, hän kohentaisi muutama vuosi sitten uutuutena tulleiden
B-lupalaisten - väliaikaisen oleskeluluvan saaneiden - asemaa. Turva jopa heikkenee, kun turvapaikan hakija saa tilapäisen oleskeluluvan. Kolme kuukautta turvapaikanhakijoina olleet saavat käydä töissä, mutta tilapäisluvan saaneiden pitää lopettaa työnteko. He eivät voi saada Kela-korttia ja sosiaaliturvatunnusta.
"Eihän siinä ole oikein tolkkua. Kenenkä etujen mukaista tällainen on? Odotus ja epävarmuus voi jatkua vuosia.Toivon, että asia menisi uuteen pohdintaan ja poliitikot löytävät kunnon ratkaisun. Ellei tilapäisluvista voida luopua, ainakin suurimpia epäkohtia pitäisi poistaa."
Ja väliaikaisella oleskeluluvalla olevia riittää. Tällä hetkellä he ovat esimerkiksi afganistanilaisia, irakilaisia tai somaleja, joita on suurin osa Heikinharjun asukkaista.
Hyvinvoivaa Eurooppaa kiertelee satoja tuhansia Dublin-pakolaisia, jotka ovat saaneet kielteisen päätöksen jossain EU-maassa. Rumba maiden välillä vain jatkuu. Suomessa kiertolaisten buumi oli vuonna 2004, kun maahan virtasi laumoittain eri maista kielteisen päätöksen saaneita romaneja.
"Tällaisiin lieveilmiöihin tulisi saada koko
EU:ta koskeva uusia päätöksiä, koska nämä asiat kaatuvat päälle", Kolehmainen sanoo.
Vaikka esimerkiksi entisen Jugoslavian alue on nyt turvallinen, jokaisen perheen tilanne tulisi tutkia tarkasti ja harkintaa tulisi käyttää enemmän.
"Saksasta palautetaan takaisin entisen Jugoslavian alueelta sinne vuosia sitten siirtyneitä turvapaikanhakijoita. Heistä usea on käynyt Saksassa koulua ja jopa syntynyt siellä. Monen paluu on kohtuuton, vaikka maa onkin nyt turvallinen."
Kolehmainen ihmettelee pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan korulauseita - sanojen ja tekojen ristiriitaa. Esimerkiksi Oulun uusi juhlallisesti hyväksytty strategia vannoo monikulttuurisuutta, mutta samanaikaisesti kaupunki varaa kuntapaikan vain 50:lle oleskeluluvan saaneelle. Rovaniemellä paikkoja on sentään 80.
Kaupunkien tulisi ottaa tosissaan omat strategiansa, koska jo nykyisten päätösten mukainen sijoittaminen kuntiin on vaikeaa. "Vaikka pakolaispaikoilla ei työvoimapulaa poisteta, on jo nykyisistä turvapaikanhakijoista huolehtiminen periaatteellisesti tärkeää."
Johtaja haluaa lisätä Heikinharjun vastaanottokeskuksen asukkaiden koulutusta ja työssäkäyntiä. Heikinharjun turvapaikanhakijoista käy töissä vain 30 prosenttia, kun esimerkiksi Tampereella liki kaikki ovat leivän syrjässä kiinni. Vastaanottokeskuksessa muun muassa etsitään yhä tiiviimmin sellaisia työpaikkoja, joihin asukkaita voitaisiin sijoittaa.
Uusi superministeriö näkyy vastaanottokeskuksissakin. Työministeriössäkin aikaisemmin käsitellyt vastaanottokeskusasiat siirtyvät sisäministeriöön uuden maahanmuutto- ja eurooppaministerin Astrid Thorsin (r.) kontolle.
Uuden ministerin kannanottojen perusteella näyttää siltä, että Suomi on menossa liberaalimpaan eurooppalaiseen suuntaan. Ovet avautunevat väljempään maahanmuuttoon. "Suunta on hyvä, olletikin kun puhutaan tulevaan työvoimapulaan valmistumisesta."
Kolehmainen löysentäisikin turvapaikan myöntämisen linjaa, joka Suomessa on Euroopan tiukimpia. Hän toivoisi myös, että käsittelyajat nopeutuisivat.
Katja Kolehmainen ei sitten "harrasta" mitään. Hän karttaa suorituspaineiden siirtämistä vapaa-aikaankin, jolloin ihmisillä pitäisi olla toinen toistaan hienompia harrastuksia.
Kiimingin Jäälissä asuva äiti tykkää olla lasten ja miehen kanssa arjessa: Laittaa ruokaa, hoitaa perennoja ja muita kasveja. Viettää aikaa. "Tärkeintä on oikea aika perheen kanssa, eikä se, että ravataan erilaisissa harrastuksissa kalenterin kanssa."
Espoossa työssä oleva mies hoitaa osan työstään kotoa, mutta on yleensä poissa kolme päivää viikossa.
Laatuaika voi olla vaikka vaikka lasten mieliruoan pasta bolognesen (tarkoittaa jauhelihakastiketta ja spagettia) kokkaamista tai oman mieliruoan, espanjalaisen tapasten tekoa.
Niin, ja kaksi ja puolivuotiaan Kalle-pojan paras ruoka voi olla HK:n sininen. Jotkut vanhemmatkin kyllä pitävät siitä. Sehän on parasta sellaisenaan leivän päällä. Ja sinappia reilusti päälle.