"Tarvitaanko me tänä päivänä enää virsiä? Onko uruilla jotain relevanttia tekemistä nykyihmisen jumalasuhteen kanssa? Sen sijaan et me painetaan jotain kosmeettisia virsi- ja jumalanpalvelusuudistuksia, meidän pitää kysyä, tarvitaanko jumalanpalvelusta ylipäänsä?"
Juha Jokelan uutuusnäytelmän papilla on missio. Hän haluaisi uudistaa kirkkoa, vapauttaa sen luutuneista kaavoista ja ulkokultaisista seremonioista. Teatteri Jurkan kantaesittämän näytelmän nimi on iskevästi Fundamentalisti.
"Jos me halutaan elää Jeesuksen opetusten tai niiden hengen mukaan, niin voisko olla, että suuri osa koko meidän kristillistä kulttuuria pitää oikeestaan heittää menemään?" ehdottaa 49-vuotias valtionkirkon pappi Markus.
Luultavasti Suomessa on paljonkin ihmisiä, jotka allekirjoittavat Jokelan papin ajatukset. He eivät enää löydä kirkosta sitä mitä kaipaavat. Siitä kielivät ainakin lisääntyneet kirkosta eroamiset.
Toisaalta ainakin Tanskassa Koraanit myytiin loppuun ja Raamatullakin on kovaa kysyntää.
Fundamentalisti tahtomattaan
Ykkösrivin dramaatikko Juha Jokela sanoo kirjoittaneensa itselleen tärkeästä aiheesta.
"Näytelmä on aika pitkän henkilökohtaisen prosessin tulos. Tulin 15-vuotiaana rippileirillä uskoon ja kaksikymppiseksi asti olin tosi aktiivinen ev.lut. seurakuntanuori. Olin maailmankuvaltani aika lailla fundamentalisti. En ajatellut niin silloin, nyt kylläkin."
Kirsikka Moring kirjoitti Helsingin Sanomien kritiikissään, että vaikka näytelmän nimi on Fundamentalisti, sitä ei tule yhdistää tänään meneillä olevaan maailmanpoliittiseen tulehdustilaan.
Monet esityksen nähneet ajattelevat päinvastoin: Jokelan näytelmä on kuuminta hottia juuri Muhammed-keskustelun sekä Iranin ja Yhdysvaltojen keskinäisen uhittelun aikaan.
"Jos ajattelee fundamentalismia oman kristillisen kulttuurinsa kautta, se väistämättä vertautuu myös Muhammed-pilakuvakeskusteluun ja voisi jopa syventää sitä. Fundamentalismi ei ole asia, jonne tehdään turistimatkoja. Sitä vain tapahtuu tässä yhteiskunnassa toisessa muodossa."
Jokela pyrkii tuomaan esiin ajatusta, kuinka liberaali ihminen voi olla fundamentalisti tai toimia vastaavalla tavalla.
Hyvän asian nimissä kaikki hajalle
Fundamentalistissa pappi Markus pyrkii pelastamaan äärimmäiseen uskonlahkoon liittyneen entisen rippikoulunuorensa ja naimissa olevan ihastuksensa, 38-vuotiaan Heidin.
"Mut ironista on se, että just näin kai fundamentalistikin ajattelee? Uskoo toimivansa pohjimmiltaan oikein ja aiheuttaa tuhoa ympärilleen. Ehkä Heidi oli mun henkilökohtanen Iraqi Freedom -operaatio; ilman ymmärrystä kaikki hajalle, hyvän asian nimissä. Ehkä mä todellakin löysin tän projektin myötä sisäisen George Bushini", Markus pohtii jälkikäteen.
Juha Jokelasta tuntui tärkeältä tehdä oman menneisyytensä kanssa jonkinlainen tilinpäätös.
"Aiheessa tuntui myös olevan selkeä linkki tähän mitä nyt maailmassa tapahtuu. Jo kirjoitusprosessin alkuvaiheessa tuli tämä ajatus, että Markus tekee Heidille saman kuin USA Irakille: lähtee ajamaan hyvää asiaa, mutta aiheuttaa kaaoksen, josta on mahdotonta ottaa vastuuta."
Raamatunlauseista rocklyriikkaan
Nykyisin Jokela sanoo olevansa agnostikko.
"En usko Jeesuksen ylösnousemukseen enkä siihen että hän olisi ihmiskunnan vapahtaja. Järjen tasolla en usko oikeastaan edes jumalaan. Mutta kokemuksen tasolla, joka on melkein vaikuttavampi mun elämässä, on sellainen tunne, että on olemassa jotain meitä isompaa", Jokela määrittelee.
Nykyihmiset hakevat selitystä ja henkistä sisältöä elämälle muualta kuin Raamatusta.
"Kauhean monella ikäiselläni on esimerkiksi jollakin tavalla uskonnollinen suhde tiettyihin biiseihin: Tämän kun kuulin eka kerran, silloin tajusin olevani minä."