Keihään karsinta heitetään tänään kello 10 ja loppukilpailu perjantaina. Suomalaisista ovat mukana Aki Parviainen, Harri Haatainen ja Ari Pakarinen. Karsintaraja on 82 metriä.
München
Yläasteiden opinto-ohjaajien kannattaa miettiä kaksi kertaa ennen kuin suosittelevat oppilailleen keihäänheittäjän uraa. Palkka on pieni ja sekin pitää tienata hampaat irvessä.
"Tämä on meikäläisen homma", Aki Parviainen niputtaa, kun on viitisentoista minuuttia ensin puhunut siitä, mihin kaikkiin paikkoihin sattuu, kun heittää.
Tänä kesänä heittäminen on sattunut tavallista enemmän. Parviaiselta leikattiin olkapää viime syksynä: Olkapää tuli kuntoon, mutta kipu jäi.
Pari viikkoa sitten Kalevan kisoissa Parviainen määritteli heittokivun samanlaiseksi, kuin jos repisi rajusti naamaansa. Sitä mies ei sanonut, onko hän käytännössä kokeillut naamansa repimistäkin. Ehkä on.
"Onneksi pahin kipu on ihan hetkellinen. Se pitää vain kestää", Parviainen sanoo.
"Henki on se, että sitä vaan mennään. Ei tunteita eikä turhia ajatuksia."
Parviainen ei ole yksin. Hänen mukaansa jokaista keihäänheittäjää kolottaa ja särkee. Heittäminen on sen verran raju fyysinen tapahtuma, että olkapäät, kyynärpäät, selät ja jalat rutisevat, paukkuvat ja anelevat armoa.
"Joka ukko on särkylääkkeiden suurkuluttaja. Eikö se näy jo päälle päinkin", Parviainen nauraa.
Fysiikka riittää
pitkään heittoon
Keihäsmiehen kivuilla on sekin kiusallinen piirre, että ne tuppaavat sotkemaan tekniikkaa. Maailmanmestari Parviainen kamppailee tällä hetkellä juuri sen asian kanssa.
"Fysiikka riittäisi tälläkin hetkellä vaikka kuinka pitkään heittoon, mutta se tekniikka..."
"Jos palaset loksahtavat kohdalleen keppi lähtee pitkälle", Parviainen sanoo ja ynnää omia mahdollisuuksiaan EM-mitalijahdissa.
"Makarov (Sergei) on ollut hyvä (92,61), mutta eivät ne muut niin ihmeellisiä ole heittäneet", Euroopan tilastossa nippa nappa 20 parhaan joukkoon mahtuva Parviainen toteaa.
Parviaisen oli tarkoitus Kalevan kisojen ja EM-kisojen välissä hioa tekniikkansa muutamassa tiukassa heittoharjoituksessa. Ne jäivät kuitenkin väliin - kiitos flunssan ja kuumeen.
Edellisen kerran Parviainen on viskonut keihästä tosissaan yli kaksi viikkoa sitten.
"On pitänyt vain levätä ja ottaa rauhallisesti päivä kerrallaan. On aika hermostuttavaa olla heittämättä, kun tietää, että pitäisi heittää ja heittohalut ovat kovat. On tässä jotakin hyvääkin, onpa kisassa ainakin heittämisen nälkää."
Karsinta on
vaikea pala
Miesten keihään mitaleista heitetään perjantaina. Jyviä erotellaan akanoista kuitenkin jo tänään aamulla karsintakisassa.
Karsintaraja 82 metriä ei kuulosta kovin pahalta, mutta keihäsmiehille aamun karsinnat ovat perinteisesti olleet tuskaisia paikkoja. Ei ole sellaista arvokisaa, jossa yksi tai useampi suosikki ei olisi narahtanut jo karsintaan.
"On se vaikea pala. Eihän minulla ole alla kuin 82,5-metrinen. Karsintaan pitää mennä täydellä latingilla", Parviainen sanoo.
Parviaisen kanssa karsintarajan kimppuun käyvät suomalaisista Ari Pakarinen ja Harri Haatainen. Pakariselle tämän aamun karsintakisa on paluu arvokisanäyttämölle yhdeksän vuoden tauon jälkeen.
Pakarinen oli ennen loukkaantumiskierrettään mukana vuosien 1991 ja 1993 MM-kisoissa.
"Ihmeellistä, ettei ainakaan vielä jännitä yhtään. Kalevan kisat olivat minulle kovempi paikka kuin tämä, koska olin pakkoraossa näytön kanssa. Tämä kisahan menee iän tuomalla hirvittävällä kokemuksella", 32-vuotias Pakarinen sanoo.
"On helppo ottaa rauhallisesti, kun tietää, että on kunnossa. Keihään kaari on enää kiinni siitä, miten tekniikka istahtaa kohdalleen."