On täydet syyt varautua uusiin pahoihin luonnontuhoihin, sillä sään poikkeus- ja ääri-ilmiöt ovat lisääntymässä. Missä on joki, siellä on joskus tulva. Historian saatossa on nähty rankkasateita ja tulvatuhoja. Silti tämän elokuun uutiset ovat olleet erityisen hätkähdyttäviä.
Pitkin Itä- ja Keski-Eurooppaa joet ovat muuttunut ystävästä viholliseksi. Vedenpinta on hetkessä noussut metrikaupalla ankarien pitkien sateiden jälkeen, ja aineelliset tuhot ovat valtavia. Monia ihmishenkiä on menetetty.
Katastrofin mitat saavia tulvia on koettu myös Etelä-Venäjällä, Iranissa, Etelä-Aasiassa ja muissa paikoissa, jotka uutisvälityksessä herkästi jäävät unohduksiin. Toisaalla taas on kärsitty poikkeuksellisesta kuivuudesta, ja ehkäpä yksi osa tätä kokonaisuutta on sekin, että Suomen kesä on vaikuttanut harvinaisen aurinkoiselta.
Tulvauutisia on saatu viime vuosina eri puolilta Eurooppaa, mutta tämänkertainen mittakaava lähestyy jo käsityskyvyn rajoja, kun jokien pinta nousee hetkessä lähes kymmenen metriä.
Kaikki sopii silti kiusallisen hyvin yhteen sen kanssa, mitä ilmastonmuutoksen todennäköisistä seurauksista tiedetään.
Yksittäisiä sääilmiöitä on mahdoton ennustaa pitkälle etukäteen. Sää on vaihdellut aina ja niin se tekee vastakin. Sen sijaan tutkijat ovat ennakoineet ääri-ilmiöiden lisääntymistä ilmaston muuttumisen ja lämpenemisen myötä: ankaraa kuivuutta, rajua sadetta, hirmumyrskyjä, lumimyrskyjä. Kylmyyttä siellä missä yleensä on lämmintä, ja lämmintä siellä missä yleensä on kylmää.
Sateiden vaikutuksia pahentaa se, että maankäyttötavat ovat muuttuneet. Etenkin Keski-Euroopassa joet ovat uomiinsa kahlittuja. Luonnollisia tulvien valuma-alueita ei enää ole, minkä myötä virtauma kasvaa ja tuhot tulevat rajummiksi. Kehitysmaissa samaan suuntaan vaikuttaa eroosio ja metsien hakkuu vuorten rinteiltä. Tavanomaisetkin tulvat saattavat näin tuntua entistä pahemmilta, mutta nyt meneillään olevat tapahtumat eivät enää ole tavanomaisia.
Vakuutusyhtiöt ovat havainneet nahoissaan sen, minkä tilastotkin jo näyttävät: erilaisten suurten luonnontuhojen määrä on viime vuosina selvästi noussut. Todennäköistä on, että kehityskulku jatkuu.
Tuoreet tulvauutiset varmasti sävyttävät keskusteluita kohta Johannesburgissa alkavassa YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa. On kuitenkin pitkä harppaus, ennen kuin kasvava tieto ympäristön tilasta muuttuu toiminnaksi. Kioton ilmastosopimuksen takkuinen eteneminen on siitä hyvä esimerkki.
Suomi on toistaiseksi säästynyt pahoilta luonnononnettomuuksilta. Lähinnä on ollut kyse rajuista mutta rajatuista ukkosmyrskyistä. Mikään ei silti takaa, että se jatkuisi. Muiden maiden ohella Suomikin alkaa olla sen tilanteen edessä, että kansalaisten turvallisuuden takaamisessa on sotilaallisen turvallisuuden ohella otettava entistä enemmän huomioon myös ympäristöturvallisuus. Sähköt tai liikenneyhteydet saattavat katketa, elintarvikehuolto häiriintyä.
Keski-Euroopan kaupungeissa ei nyt koetun kaltaista tuhoa ole nähty sitten toisen maailmansodan. Mikään terroristijärjestö ei myöskään hevin voisi vaikuttaa yhtä monien kansalaisten elämään tai aiheuttaa valtioille yhtä valtavia kustannuksia. Kun tulevaisuuden uhkakuvia ja niihin varautumista mietitään, on pakko ottaa huomioon myös poikkeuksellisten luonnonolojen mahdollisuus.