Maaliskuun alussa Saksan päävalmentaja Jürgen Klinsmann vei pelaajansa hakemaan itseluottamusta Firenzestä. Hyvä tulos harjoitusmaaottelusta Italiaa vastaan olisi ollut kuin piste iin päälle maajoukkueen valmistautumisessa kesän MM-kisoihin.
Klinsmann aikoi näyttää saksalaisille, mitä joukkue osaa. Ja mitä hän itse osaa. Hyvän tuloksen jälkeen kotikisoihin valmistautumista olisi voinut jatkaa luottavaisin mielin kannattajien tuki entistä vankempi takanaan.
Firenzestä Klinsmann toi Saksaan täydellisesti tyrmätyn joukkueen. Luca Toni, Alessandro Del Piero ja kumppanit hieroivat Klinsmannin joukoista saksalaisia jalkapallofaneja ällistyttävän 4-1-voiton.
Mitä nyt, Jürgen Klinsmann?
Paineet entisen huippuhyökkääjän niskassa kasvoivat. Myös monista ystävistä tuli hetkessä nakertajia, Klinsmannin asema asiansa osaavana valmentajana kyseenalaistettiin: taitava maalintekijä aikoinaan, mutta nolla valmentajana.
Klinsmann ei osannut valmentaa, Klinsmann oli tehnyt vääriä valintoja, Klinsmann oli kokematon viemään jalkapallon mahtimaan MM-kisoihin ja menestykseen, Klinsmannin oli syytä jättää paikkansa.
Saksa oli sekaisin. MM-kisahistorian toiseksi menestyneimmän maan jalkapallotaivaalle oli nousemassa synkkiä pilviä juuri, kun kaiken piti olla viimeistä piirtoa myöten valmista.
Ilmassa oli silloin alkavan pyörremyrskyn merkkejä.
Paljonko on 54x74-1990?
Omalla pelaajaurallaan Klinsmann oli huippumaalintekijä. Euroopan parhaiden jalkapallomaiden kovissa pääsarjoissa hän paukutti maalin keskimäärin joka toisessa ottelussaan. Saksan maajoukkuepaidassa onnistumisprosentti oli melkeinpä yhtä hyvä.
Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ja MM-kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtajan Franz Beckenbauerin avulla Klinsmann sai palautettua työrauhan maajoukkueen ympärille lähes entiselleen. Loanheittoa vähensi myös saksalaisten ottama selvä voitto USA:n joukkueesta, joka Fifan rankingissa oli korkealla, mutta kentällä huomattavasti vaisumpi.
Siis varsin sopiva vastustaja painamaan Firenzen synkät tapahtumat unohduksiin.
Saksalaiset ovat päässeet juhlimaan maailmanmestaruutta kolme kertaa, vuonna 1954 Sveitsissä, 1974 kotonaan ja viimeksi 1990 Italiassa.
Taikauskoiset muistivatkin tämän tästä huomauttaa Klinsmannille: 54 x 74 - 1990 = 2006.
Wanchope säikäytti kahdesti
Toisen huippupelaajan Rudi Völlerin paikalle päävalmentajaksi kesällä 2004 palkattu Klinsmann on arvostelijoiden mielestä jopa jääräpäisesti nuorentanut maajoukkuetta. Nuorissa on tulevaisuus, mutta hinta voi olla kova, sillä kokemuksen puute on vaikeasti korvattavissa.
Joukkue ja varsinkin sen keskuspuolustus on lisäksi hidas, Klinsmannille huomautettiin.
Perjantaina 9. kesäkuuta MM-lopputurnauksen avausottelussa Münchenin stadionilla arvostelulle tuli katetta.
Costa Rican vahva ja maaliahne kärkipelaaja Paulo Wanchope karkasi kahdesti liian linjassa pelanneen puolustuksen keskeltä ja aiheutti Saksan vaihtopenkille ylimääräisiä tykytyksiä panemalla pallon molemmilla kerroilla Oliver Kahnin paikan maalissa ottaneen Jens Lehmannin selustaan.
"Olimme vähän hermostuneita ja teimme virheitä, jotka aiheuttivat takaiskut", Klinsmann totesi ottelun jälkeen kuitenkin tyytyväisenä, sillä Miroslaw Klosen (2), Philipp Lahmin ja Torsten Fringsin maalit pelastivat hänet ja koko jalkapallohullun Saksan katastrofilta.
Ballack palautti tasapainon
MM-avausottelusta on kulunut kolme viikkoa. Saksa on saanut myös puolustuspelinsä järjestykseen. Siihen on monta syytä, mutta vain yksi on niistä keskeinen: kokenut pelintekijä Michael Ballack.
Costa Ricaa vastaan huilannut Ballack paiskii töitä laajalla säteellä ja saa tulosta aikaiseksi.
Suureksi osaksi hänen ansiotaan on myös se, että Saksa pystyi jälleen tasapainoiseen peliin. Vaikuttaa siltä, että keskikentällä alempana pelaava Torsten Frings ja topparikaksikko Per Mertesacker - Christoph Metzelder kaipaavat Ballackin kentälle, jotta pystyvät parhaimpaansa.
Ballackin paluun jälkeen Saksa on pelannut kisoissa kolme ottelua, eikä vastustajat ole saaneet kertaakaan palloa maalivahti Jens Lehmannin selustaan. Saksa löi Puolan 1-0, Ecuadorin 1-0 ja potkaisi sitten Ruotsin tylysti laulukuoroon 2-0 ensimmäisellä pudotuspelikierroksella.