Ratahallintokeskus on tehnyt pitkään odotetun esityksensä vähäliikenteisten rautateiden kohtalosta. Lopullinen päätös se ei vielä ole: edessä on lausuntokierros ja liikenneministeriön käsittely. Varsinaisesti näiden ratojen kohtalon ratkaisee se, paljonko valtio pystyy osoittamaan rahaa koko rataverkon ylläpitoon.
Tämä tarkoittaa, että todellisuus voi olla nyt nähtyä esitystä karumpikin. Ratahallintokeskuksen linjauksissa kääritään esimerkiksi Taivalkosken rata rullalle Pesiökylästä asti, mutta muuten paperi ei Pohjois-Suomen kannalta ole suinkaan pahin mahdollinen.
Esimerkiksi puukuljetuksille tärkeä poikittaisyhteys Vuokatista Joensuun suuntaan säilyisi yhä ja jopa kohenisi, samoin Keski-Suomen metsärata Haapajärveltä Äänekoskelle. Rata Kemijärveltä Sallan Kelloselkään suljettaisiin. Se olisi Itä-Lapille takaisku, mutta joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin purkaminen kokonaan: jos odotetut yhteydet Venäjän suuntaan alkavat saada liikettä, rata olisi sentään yhä olemassa.
Kummallisin esityksen kohta koskee Talgon tehdasrataa Otanmäellä. Ratahallintokeskus haluaa siirtää sen tehtaan yksityisradaksi. Koko Talgon kohtalo Otanmäellä on muutenkin vaarassa, ja tällainen päätös olisi sille aivan tarpeeton lisärasite.
Kokonaisuutena esitys ei ole pelätty kuolinisku vähäliikenteiselle rataverkolle. Sellainen sen sijaan saattaa olla edessä ilman mitään nimenomaista päätöstäkin, jos eduskunta ei keksi keinoja järjestää riittävää rahoitusta koko Suomen rautateiden ylläpitoa ja kohennusta varten.
Tilanne rautateillä on nimittäin hyvää vauhtia kriisiytymässä. Valta vaikuttaa asioihin on poliittisilla päättäjillä, ei ratahallintokeskuksella.