Teatteri on nyt Herran vietävänä -- tai kirkko teatterin. Nykyteatteri nostaa näyttämölle fundamentalistit, homoparit ja naispapit.
Teatteri menee jopa asioiden edelle. Niin tekee helsinkiläinen näytelmäkirjailija Heini Junkkaala uudessa näytelmässään Kristuksen morsian, joka kantaesitettiin Kansallisteatterissa pari viikkoa sitten. Näytelmän naispappi Henriikka on nousemassa Suomen ensimmäiseksi naispiispaksi ja ilmestyy lööppeihin saamiensa törkyviestien takia.
Teatteri on kiinnostavalla tavalla yhteiskunnallisen keskustelun ytimessä. Uskosta ja uskonnoista käydään nyt harvinaisen vilkasta debattia useilla foorumeilla. Rohkeasti Junkkaala pohtii draamassaan samoja kysymyksiä, joista kirkon sisäpiireissä supistaan ja telkkarin keskusteluohjelmissa puhutaan valituin ja varovaisin kääntein.
"Pyhä Kolminaisuus vaihtui pyhäksi yksinkertaisuudeksi: Äiti, Tyttö ja Feminismin henki!" irvailee naispappeutta vastustava fundamentalistiyhteisön pappi Junkkaalan näytelmässä.
Luther-säätiölläkin on näytelmässä rooli, mutta sen roolinimenä on Simeon-seurakunta.
Tiukan konservatiivista Raamattu-uskovaisten ryhmittymää johtaa Juho-niminen pappi, joka tokaisee suomalaisen sananlaskun sanoin: "Ei tule tuohesta takkia eikä naisesta pappia!" Simeon-seurakunnan edustajasta sanotaan, että hän yrittää olla se Jeesus, joka Jeesus itse ei halunnut olla.
Lue lisää keskiviikon Kalevasta!