Oulun kaupunginvaltuusto yllätti kuntalaiset maanantaina kertomalla, että Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi Oulu hakee vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Perustelussa mainitaan, että Oulu tarvitsee kauas ulottuvia visioita, joilla tavoitellaan uutta kukoistusta ja luodaan nuorille uskoa tulevaisuuteen.
Onnistuessaan kulttuuripääkaupunkihanke nivoisi yhteen useita tavoitteita ja tukisi myös suoraan Oulun kehittämistä. Kuntien tulevaisuus ja tehtävät ovat murroksessa. Ajatus kulkee siten, että kulttuuri on tässä tapauksessa väline, jolla kehitetään tulevaisuuden vetovoimaista ja omaleimaista Oulua.
Tavoitteena pitääkin olla, että Oulun ja pohjoisen vahvuuksien ympärille rakentuvasta hakuprosessista syntyy pysyviä tuloksia riippumatta siitä, miten kulttuuripääkaupunkikisassa lopulta käy. Taloudellisesti puhutaan silloin satsauksista, jotka tehtäisiin joka tapauksessa.
Kulttuuripääkaupunkihanke ei voi olla kertaluontoinen ulkopuolisille tarkoitettu taidetapahtumakavalkadi, joka tulee, menee ja loppuu. Sen sijaan kulttuuriohjelmasta pitää syntyä ja kehittyä pysyvää henkistä ja aineellista pääomaa.
Valintaperusteissa on painotettu alueellisen ja paikallisen kulttuurivaikuttamisen ohella sitä, että kulttuuripääkaupunki on kansainvälisesti kiinnostava ja verkostoitunut eurooppalainen kulttuurikohde. Siinä on Oulun suurin haaste.
Kulttuurikaupunkihankkeet ovat entistä enemmän osa kaupunkien omaa kehittämistä ja imagon luontia. Samalla on tilaisuus osallistaa kansalaisia, lisätä matkailijamääriä ja täsmentää kaupungin tavoitteita.
Oulu yrittää nyt toista kertaa. Viimeksi Oulu tavoitteli kulttuuripääkaupungin asemaa vuodeksi 2011. Kansallisen asiantuntijaraadin arviointi Oulun hakemuksesta oli tylyä ja opettavaista luettavaa. Tästä on syytä oppia.
Oulu kuului hakijajoukossa epäkypsien kaupunkien joukkoon. Kulttuuriohjelmassa arvioitiin olevan vain vähän sellaista kiinnostavaa, mikä ylittää alueelliset ja paikalliset rajat, kansallisista rajoista puhumattakaan. Kulttuurikaupungin pitäisi pystyä tarjoamaan ulottuvuuksia eurooppalaiseen yhteistyöhön.
Tällä kertaa moni asia on toisin. Oululla on aikaa valmistautua huolellisesti, asettaa tavoitteet ja valjastaa kulttuuri mahdollisimman laajaan käyttöön. Toista kertaa ei pidä lähteä häviämään.
Ennen muuta on syytä kuulla kaupunkilaisia siitä, mitä he odottavat. Ei olisi ihme, jos kaupunkilaiset toivoisivat, että esimerkiksi merellisyys saataisiin takaisin osaksi oululaista elämäntapaa. Arkihavainto kertoo, että Oulussa on runsaasti pieniä laadukkaita tapahtumia ja että kaupungissa on monen alan kansainvälisiä huippuja. Megailmiöt ja kärkihankkeet kuitenkin puuttuvat.
MM-ilmakitarointi ja avantopitsaus ovat kansainvälisiä, mutta vain marginaalisia ryhmiä kiinnostavia ilmiöitä. Teemallisesti ne liikkuvat kuitenkin Oulun ydinvahvuuksissa eli nuoruudessa, teknologiassa ja arktisuudessa. Pohjoinen ulottuvuus on osa eurooppalaisuutta, jota ei kuitenkaan ole kulttuuripääkaupungeissa tähän asti paljon nähty.
Pääkirjoitus