Suomen ilmavoimien Hornetit pystyvät ottamaan polttoainetta yli kahden tunnin lentoa varten ja voivat lentää tankillisella Suomen päästä päähän ja takaisin. Siksi vaikuttaa realistiselta puolustusministeriön asettaman, prikaatikenraali Arto Rädyn johtaman työryhmän arvio, että puolustusvoimien ei kannata hankkia raskaisiin kuljetuksiin soveltuvia koneita omistukseensa.
Silti työryhmä ehdottaa tankkausmahdollisuuden järjestämistä ensisijaisesti niin, että Finnair hankkisi kaksi Airbus 330 MRTT-konetta ja vuokraisi ne armeijan raskaita ilmakuljetuksia varten. Puolustusvoimien tarve ei kuitenkaan olisi jatkuvaa, vaan Finnairin odotetaan hankkivan koneille muitakin kuljetuksia.
Järjestely vaikuttaa ylimitoitetulta ja ehdotus turhan hätäiseltä. Suomalaiset Hornet-lentäjät voivat nykyisinkin harjoitella ilmatankkausta muun muassa kansainvälisten yhteisharjoitusten aikana. Ulkomaille mahdollisiin kriisinhallintatehtäviin mentäessä operaatioissa on aina mukana maita, joilla on myös tankkaukseen soveltuvia koneita. Eivätköhän kaikki osallistuvat maat saa niitä käyttää.
Muutenkin voi kysyä, kannattaako pienen Suomen lähettää Hornetejaan maailman kriisipesäkkeisiin? Ilmavoimien käyttö kriisinhallinnassa sopii paljon paremmin suurille maille. Suomelle löytyy varmasti muita järkeviä kriisinhallintatehtäviä. Ei kannata lähteä heti tavoittelemaan kuuta taivaalta.
Olisi tietysti hienoa, jos Suomen Punainen risti saisi työryhmän kaavailemalla tavalla raskaat Airbusit käyttöönsä katastrofikuljetuksissa. Sellaisia tarpeita on kuitenkin melko harvoin, onneksi. Niihin vedoten ei tule suurta lisäpunnusta kuljetuskoneiden hankinnalle.
Varmaankin on järkevintä, että Suomi varautuu Ruotsin tavoin olemaan mukana NSAC-järjestelyssä, jossa Naton ja sen yhteistyömaiden käyttöön tulee kolme tai neljä Boeing C-17-kuljetuskonetta. Ruotsi on jo alustavasti varannut NSAC-järjestelmästä 550 lentotuntia vuodessa. Suomen ilmavoimien tarve olisi alle viidesosa siitä, ehkä jopa vain 50 tuntia vuodessa
On tietysti välttämätöntä pitää kriisivalmius kunnossa jatkuvasti, mutta samalla täytyy muistaa realismi ja yhteistyön mahdollisuudet. NSAC:n käyttöönottoa ei edes tarvitse odottaa kovin kauan. Järjestelmän ensimmäisen koneen arvioidaan olevan käytössä jo ensi kesänä. Suomen onkin syytä aloittaa määrätietoisesti neuvottelut liittymisestä samaan raskaaseen ilmakuljetus- ja tankkausjärjestelmään Ruotsin kanssa.
paakirjoitus@kaleva.fi