Näyttelijä Taisto Reimaluoto tutustui Pentti Saarikoskeen etsiessään kolmatta tekstiä trilogiaansa, jonka aloittivat monologit Tässä on elämä ja Minä olen Esko.
Ohjaaja Kristian Smeds vinkkasi Reimaluodolle Saarikosken Tiarnia-sarjaa. Tästä kimmokkeesta syntyi tunteita säästämättä tehty runoilta Kuu on linttaan kävelty kengänkorko. Lavalla mellastavat myös muusikot Tomi Rikkola ja Tuomo Kuure. Saarikoski-ilta nähdään tänään teatteriravintola Vänmannissa Oulussa.
Miltäs Saarikoski maistui?
Ei se ensin kyllä auennut yhtään. Tuntui vaan, että siinä se nyt nakkelee niskojaan ja polkee jalkaansa, hemmoteltu kaveri: jäätelö toisessa ja tikkukaramelli toisessa kädessä. Tyyppi vaikutti tosi snobistiselta.
Et kuitenkaan paiskannut ryypiskelevää narsistirunoilijaa nurkkaan siltä istumalta.
Kun luki lisää ja lakkasi yrittämästä, teksti aukesi ihan toisella tavalla ja tuntui ihan mahtavalta. Sieltä rupesi paljastumaan laaja sivistyneisyys. Sanan taitajana Saarikoski oli oivallinen. Hänen kirjoituksissaan pienet, arkiset hetket lomittuvat filosofisiin mietelmiin. Ne kertovat paljon maailmasta ja ihmisestä.
Esität Saarikoskea itse. Konttaat, hoilaat, tanssit ja juot.
Saarikoski istuu hienosti suomalaisesta kirjailijasta olevaan myyttiseen kuvaan, että turpaan tulee ja henki lähtee, ei voi mitään. Saarikoski oli avoimesti alkoholisti. Ei piilottanut pulloa ruokapöydän jalan taakse. Hän oli 40-vuotias vanhus. Se on hirveän riipaisevaa ja traagista.
Saarikoski oli julkkis aikana, jolloin julkkiksista ei vielä puhuttu.
Saarikoski oli impulsiivinen ihminen ja provokaatiolle altis. Hän halusi tulla huomatuksi ja huomauttaa.
Sinun Saarikoskesi on seurallinen. Esityksessä on svengiä bomba-bomba-bom ja rytmiä rämälämä ding-dong.
Tomi Rikkola on tehnyt äänet ja sovittanut sanoitukset. Kontrabasso on erityisen hieno. Se antaa pohjarytmiä ja virettä. Me mennään kekseliäisyydellä, suoraan ja vilpittömästi ihmiseltä ihmiselle.
Mitä ajattelet Saarikoskesta nyt?
Äärettömän mielenkiintoinen henkilö. Hän osasi ortodoksikreikkaa, muttei päässyt raamatunkäännöskomiteaan, koska oli eronnut kirkosta. Se on suomalaisen kulttuurielämän kohdalla iso menetys. Sieltä olisi varmasti tullut hyvää tavaraa. Kun olen sen oivaltanut, minusta on tuntunut tosi surulliselta, että tämmöinen jalokivi jätettiin löytämättä.
Kerro joku itseäsi hykerryttävä Saarikoski-havainto.
"Bussissa istui koululaisia ja vanhempia naisihmisiä. Minä olin siinä näiden välissä jotenkin likistyksissä, kun en kuulunut kumpaankaan ryhmään."