Tarvitaan jonkin sortin auto, rutosti mielikuvitusta, kasapäin rahaa ja paljon aikaa. Siinäpä tuunauksen lyhyt oppimäärä.
Vaan jos asia kiinnostaa enemmänkin, alan miehet, Heikki Kestilä ja Miika Kukkohovi kertovat mieluusti lisää, vaikka varoittavatkin heti alkuun tuunauksen olevan maailman huonoin harrastus.
"Rahaa menee mielettömästi eikä sitä taatusti saa koskaan takaisin. Toisaalta, kun auton on itse alusta asti rakentanut, siitä saa sellaista mielihyvää, että voiko sitä rahalla mitata", pohtii Kestilä.
"On hieno tunne, kun voi omalla taideteoksellaan kuljettaa itseään", säestää Kukkohovi.
Tuunattuja eli erikoisvarusteltuja autoja on yhtä monta erilaista kuin harrastajiakin. Periaatteessa auto on tuunattu, jos sen omistaja niin sanoo, valistaa Kestilä.
"Joku vaihtaa pölykapselit ja ripustaa wunderbaumin. Toiset taas menevät toiseen ääripäähän, jolloin autoon ei jää mitään vanhaa."
Jotkut harrastajat tekevät auton uudet osat itse.
Toki osto-osiakin on tarjolla, ja vähimmällä vaivalla pääsee, kun ajaa autonsa Pimp my ride -tyyppiseen talliin, jossa auto tuunataan omistajan toiveiden mukaiseksi.
Miika Kukkohovi kuuluu niihin tuunaajiin, jotka tekevät kaiken itse. Hän osallistuu viikonlopun Hifi & Tuning Show'hun vuoden 1993 Toyota Supralla.
Jo alun perinkin sporttimainen auto on muuttunut Kukkohovin käsissä melkoisesti. Ennen käsittelyä auto oli korkeampi, kapeampi ja tietysti eri värinen.
"Tässä on mukulakiviystävälliset renkaat, taustapeilin virkaa tekee monitori ja vänkärillä on oma televisio. Autoa on levitetty 10-15 senttiä ja ovet on laitettu uusiksi", luettelee Kukkohovi.
"Minulla on aina ollut se periaate, että samanlaista autoa ei saa tulla vastaan."
Kukkohovin sporttiauto on vaatinut satoja ellei tuhansia työtunteja. Automaalarina hän on itseoppinut ja auton osia voi tehdä lasikuidusta sukkahousuista ja styroksista valmistetun muotin avulla.
Tällä hetkellä erilaisia tuunaustyylejä on niin paljon, ettei mikään ole ylitse muiden.
Jokunen vuosi sitten hitti oli ylöspäin aukeavat ovet. Sitä ennen uutta ja ihmeellistä oli kameleonttimaali. Myös valoilla voi erottua massasta, kertoo Kestilä.
"On olemassa erilaisia valosarjoja, joita voi säädellä ohjaamosta käsin. Esimerkiksi vaihtaa niiden väriä tai saada ne vilkkumaan. Vuosi sitten markkinoille tuli vanteet, joissa on led-valoja. Kun vanne pyörii tiettyä nopeutta, valot muodostavat kuvan", Kestilä valottaa.
Suomessa tuunaamista rajoittavat säädökset ja lait. Maavara, tehot ja muun muassa vanteiden koot on määritelty tarkasti. Muutokset tarvitsevat muutoskatsastuksen tai sakot rapsahtavat.
Jos uudeksi muokattu Supra onkin viimeisen päälle tyylikäs, löytyy Kukkohovilta toinenkin ääripää, kesäauto. "Sekö kulkee", ihmettelee Kestilä, kun ilmestys hurahtaa hallista pihalle.
"Tämä on Suomen vanhin Toyota Land Cruiser ja lempinimeltään tietysti Summer Cruiser. Se on vuodelta 1968 ja papereiden mukaan rekisteröity kuudelle hengelle eikä siinä tarvitse olla turvavöitä eikä ovia", ylpeilee Kukkohovi.
Autoon on vaihdettu uusi alusta, sillä 1960-luvun varaosia ei saa mistään. Muutenkin auto on oikea kierrätyskeskus. Erikoisuuksina mainittakoon muun muassa vaihdetangon virkaa toimittava vasara ja taustapeilinä toimiva peilin pala.
"Näin myynti-ilmoituksen lehdessä ja soitin heti, sillä auto oli ihan minun näköiseni. Se oli hirveässä kunnossa, muun muassa pahoinpidelty kirveellä", Kukkohovi virnistää.