Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kulttuurijaoston Päivä-Percé kartoittaa lähiökuppiloita 16.12. Yrjö Kiiskinen, Toppilassa sijaitsevan Ykän Pubin Ykä, valaisee Pedolle lähiökapakoitsemisen syvintä olemusta.
Aidon lähiökapakan tunnistaa siitä, että kun astuu sisään, tuntee hypänneensä noin vuoteen -86. Yrjö Kiiskinen, tunnetko tekeväsi arvokasta kulttuuriperinnön suojelutyötä?
Joo, kyllä. Ihan vasta joku helsinkiläinen bändi oli täällä keikalla, ja sanoivat, että ihan kuin tulisi 80-luvulle, positiivisessa mielessä. Minusta se oli aika hyvin sanottu.
Mikä on Ykän Pubin kaurismäkeläisen tunnelman salaisuus?
Kai minä olen itse jämähtänyt sinne. Myös nuoriso on löytänyt paikan, ja heissäkin on sitä henkeä. Tämä Paskakaupunni ry:n väki on muuten älyttömän mukavaa porukkaa. Ei ole tappeluita eikä tule mitään huumehörhöjä. Lattialla pomppivat hulluina toisiaan vasten, mutta tauolla tulevat tiskille ja sanovat, että saisko yhden kaljan, kiitos. Musiikki on niille se juttu, muuten ollaan niin kuin normaalit ihmiset. Tykkään niistä kovasti.
Omistat paikan, nimi tulee sinulta, istut tiskin takana ja hyppäät usein myös lavalle soittamaan. Onko tämä oma valtakuntasi?
Nii-in, tämä on sellainen elämäntapa. Myynti on sivuhommaa; kunhan saan soittaa. Joskus kun olen soittamassa ja joku tulee tiskille, saatan sanoa, että ekkö nää nää, että reenaan tässä. Sittenpä sitä saa joskus ollakin täällä yksin, kun kaikki eivät tykkää huumoristani. Minulla on aika vaikea huumori - vai mitä, Huovinen? (Kysymys on suunnattu pöydässä istuvalle asiakkaalle, joka ilmoittaa, että väite pitää paikkansa mutta että vaikeasti avautuvan huumorin takaa löytyy äärimmäisen reilu ja mukava mies.)
Asiakaskuntasi on luonnehtinut sinua määritelmällä "Ykä on kova jätkä, vaikka näyttääkin Frederikiltä". Miten itse luonnehtisit asiakaskuntaasi?
Miten niitä nyt luonnehtii, mukavaa porukkaa. Heitetään vaikka minkälaista juttua. Varsinkin vanhemman kaartin ukkojen kanssa pystyy heittämään mitä vaan. Kaikki ymmärtävät, että kysymyksessä on lämminhenkinen piruilu.
On yleisesti tiedossa, että kaljan tilaaminen täällä ei käy tuosta vain, vaan "iso tuoppi" -pyyntöön vastataan kysymyksellä "miksi?". Miksi?
Ei tänne tulla turhaan juopottelemaan, vaan siihen täytyy olla syy. Moni onkin aluksi, että täh, ja minä sanon, että ei täällä huvikseen juopotella. Sitten ne sanovat, että no kun janottaa. Selvä, mutta jos seuraavana aamuna tulee uudestaan ja silloinkin muka janottaa, se ei mene läpi. Eikä sekään, että viiden kaljan jälkeen janottaisi. Silloin sanon, että menepä keksimään parempi syy.
Yhdeksän kymmenestä asiakkaasta mahtaa tilata olutta. Mitä saa, jos pyytää sinua tekemään smoothie-tyyppisen, karpaloisen drinksun?
En minä tiedä, en älyä viinan päälle mitään. Lyön sille karpalolonkeron eteen ja sanon, että tässä olisi tämmöinen karpaloinen lonkero.
Lähiökapakkakierrokset ovat suosittua huvia varsinkin opiskelijaporukoissa. Mikä niitä tänne vetää?
Minulla on aika halvat hinnat. Miljöökin varmasti vaikuttaa, ainakin saamani palautteen perusteella. Täällä saa olla vähän niin kuin kotonaan. Kunhan ei syljeskele lattialle, koska minä joudun sen siivoamaan.
Tunkeilijat saavat lähiöpubissa yleensä runsaasti huomiota. Miten kanta-asiakaskuntaan voi sulautua?
Ei sellaista kanta-asiakasporukkaa enää oikein ole, joten sinne sulautuu kuka vain. Runoillassa on eri asiakkaat, hevi-illassa eri asiakkaat ja niin edelleen. Varsinaisia kanta-asiakkaita on vähän, ja nämähän ovat täällä aina eivätkä vierasta muita. Tykkäävät katsella nuoria, kun niillä on hauskaa. Sanovat, että luurankomusiikkia, mutta mitä siitä.