Torniolainen maisema-arkkitehti Elina Söderström on samoilla linjoilla kaupunginarkkitehti Jarmo Lokion kanssa siinä, että Ikean vienti keskustan ulkopuolelle olisi ollut huono ratkaisu.
"Se olisi ollut kuolinisku Haaparannan keskustalle, nytkin siellä on tyhjiä liikehuoneistoja."
Hallituskadun näkymän jatkuminen tulevalle rajatorille olisi myös ollut "kiehtova ajatus". Söderström on ollut suunnittelemassa rajalla-aluetta, mutta jo silloin kauppakeskus oli lyöty lukkoon.
"Ei kauppakeskus niin kauhea ole. Olisi se voinut olla pahempikin: Ikean legopalikan kaltainen. Nyt on turha muttailla: asia on käännettävä myönteiseksi. Uskon, että rakennus asettuu paikalleen, kunhan kokonaisuus on valmis. Silloin pahimmatkin kriitikot rauhoittuvat", Elina Söderström arvioi.
Joidenkin mielestä massiiviset pytingit tuovat kaupunkiin urbaaneja tuulia. "Asioita voi tarkastella monesta näkökulmasta", Söderström sanoo, ja huomauttaa, ettei kannattaisi takertua tähän.
"Jos voisin, haluaisin peruuttaa 60-luvulle, jolloin kaupungin hienoja puutaloja purettiin ja tilalle rakennettiin betonikolosseja. Silloin pilattiin Tornion kaupunkikuvaa."
Söderström on ollut valmistelemassa viikonvaihteessa rajalla järjestettävää kansainvälistä arkkitehtuurikonferenssia 1809 -- On The Border, jolla Suomen arkkitehtiliiton Pohjois-Suomen osasto ja Ruotsin arkkitehtiliiton Pohjois-Ruotsin osasto yhdessä Oulun yliopiston kanssa juhlistavat omalta osaltaan merkkivuotta.
Konferenssissa puhutaan muun muassa rajan vaikutuksesta arkkitehtuuriin. Ennen 200 vuotta sitten tapahtunutta rajanvetoa alueen rakennustyyli oli sekoitus suomalaista ja ruotsalaista rakentamista. Nykyään erot näkyvät Söderströmin mukaan lähinnä virastoissa ja jonkin verran kerrostaloissa.
Lokio haluaa osaltaan herätellä tapaamisessa keskustelua raja-alueen rakentamisesta. Samalla hän toivoo, että pikkukaupungit saisivat lisää eväitä jatkotyöskentelylle.