Talvivaaran kaivos kiinnostaa kainuulaisia. Kaksipäiväisten avoimien ovien aikana 50 bussilastillista vieraita kiersi tutustumassa yhtiön toimintaan. Kaikki halukkaat eivät edes saaneet paikkaa busseista.
Isoja koneita ja tiloja ihmeteltiin, mutta samalla kuului huolestuneita puheenvuoroja ympäristöhaitoista.
--?Valtavan isohan tämä on ja tarjoaa töitä ihmisille. Paljon on puhuttu hajuhaitoista, mutta Kuhmoon asti hajut eivät ole kantautuneet, kertoivat Kyösti ja Heikki Komulainen.
Hajuhaittojen ohella ympäristöasioista käytävää keskustelua on kiihdyttänyt kaivosyhtiön suunnitelma uraanin talteenotosta. Täysin uusi asia uraani ei Kainuussa ole, sillä Kuhmon Romuvaara oli aikoinaan tutkimuskohteena, kun käytetylle ydinjätteelle etsittiin loppusijoituspaikkaa.
--?Ydinjätteiden sijoituspaikkaa emme Kuhmoon halunneet. Sitä vastustettiin, muisteli Helena Komulainen.
Yhtiön hakemus uraanin talteenotosta on käsittelyssä valtion lupamyllyssä. Asiasta kaivattiin lisätietoa.
--?Uraanista ei juuri bussissa puhuttu. Ehkä siitä olisi voitu enemmänkin puhua, Helena Komulainen arvioi.
Aina voi sattua
Sotkamolainen Seppo Rimpiläinen oli käynyt Talvivaarassa aiemminkin.
--?Paljon on viime näkemän jälkeen taas muuttunut. Kaikkein vaikuttavin ja suurin muutos oli silloin, kun kaivosalue hakattiin paljaaksi, Rimpiläinen muisteli.
Rimpiläisen pihapiirissä eivät Talvivaaran hajut haitaksi asti nenään tunnu. Hän asuu Nuasjärven rannalla muutaman kymmenen kilometrin päässä kaivoksesta.
--?Ei se minun mielestäni meillä asti välttämättä haise. Tuossa vähän ennen kaivosaluetta haisi voimakkaasti, Rimpiläinen myönsi.
Kevättalvella alueella tapahtunut kipsisakka-altaan vuoto muistutti, että aina voi sattua jotain yllättävää.
--?Vaikka sanotaan, että kaikki hoidetaan turvallisesti, ainahan se uhka on olemassa, että jotain sattuu. Silloin se näkyy ympäristössä, Rimpiläinen myönsi.