Vientiteollisuuden vaikeuksien syynä pidetään heikkoa kansainvälistä kysyntää, mutta myös kilpailukykyä syövää kallista kustannusrakennetta. Selitys on hyväksytty nikottelematta ja soimattu ahnetta työntekijää, joka ei ymmärrä kansakunnan kokonaisetua.
Varovaisesti on yritetty muistuttaa, että yritysten toimintaedellytysten parantamisen lisäksi vientiteollisuuden pitäisi valmistaa tuotteita, joilla riittää kysyntää.
Karu totuus on paljastumassa. Työvoimakustannusten sijaan kilpailukykyä syö huono laaduntuotantokyky.
Suomalaiset tuotteet eivät kelpaa maailmalla. Laatu on niin huonoa, että sopiva hintakaan ei pelasta kaupantekoa. Kaiken kukkuraksi toimitusvarmuus ontuu.
Ei ihme, että vienti laskee kuin lehmän häntä ja yt-neuvottelut seuraavat toinen toistaan, kun yrityksissä on laiminlyöty perusasiat. Tuotteiden ja palveluiden pitäisi olla koko ajan priimaa, ei lähes hyvää.
Myytti suomalaisesta osaamisesta, teknisestä taitavuudesta ja korkeasta laadusta elää vahvana. Kuitenkin arkitodellisuus esimerkiksi rakentamisessa kertoo muusta. Rakennusmailla huonosta laadusta syytetään kiirettä, urakoiden pilkkomista ja kehnoa valvontaa. Voisiko olla niin, että kiireen syynä onkin huono laatu? Huonoa työtä joudutaan paikkaamaan työn kuluessa ja jälkikäteen.
Laajassa kansainvälisessä American Society for Quality -laatututkimuksessa Suomi jäi äskettäin kaikilla mitatuilla osa-alueilla häntäpäähän.
Siinä eivät selitykset paljon auta. Mitä hyötyä on laatustrategioista, laatuketjuista ja laatuseurannasta, jos niihin ei aidosti sitouduta, eikä niitä nähdä olennaisena osana johtamista. Vastaus on, että tuotteet eivät käy kaupaksi ja Suomi taantuu.
Suomen Laatuyhdistyksen toimitusjohtaja Tani Järvinen on muistuttanut, että kvartaalitalous ei kelpaa tekosyyksi olla kehittämättä yrityksiä pitkäjänteisesti. Nopeiden säästöjen, leikkausten ja irtisanomisten sijaan pitäisi keskittyä toiminnan kehittämiseen, johtamiseen, laatuun ja myyntiin.
Laatua ei ole se, että pelkästään työntekijät saadaan tekemään työnsä tarkasti ja huolellisesti. Yritysjohdolta pitää vaatia myös liiketoimintaosaamista ja vuorovaikutustaitoja. Olennainen osa laatua on koko ketjun moitteeton toiminta. Siinä suhteessa kovakätisten saneeraajien aika on ohi, jos Suomi mielii nousta takaisin tuottavaksi vientimaaksi. Tuotantoprosessin edessä tarvitaan hieman enemmän nöyryyttä.
Arkijärkikin sanoo, että korkean koulutuksen ja korkean teknologian maana suomalaisen vientiteollisuuden pelastus on huippulaatu prosessin joka osassa. Tuotteet ja palvelut pitää yksinkertaisesti tehdä paremmin kuin kilpailijat.
Koulutusta ja osaamista meillä on, mutta se ei riitä. Ajattelun ja toimintatapojen uudistaminen on lähivuosina elinehto, kun yhteiskunnan suuret rakenneongelmat konkretisoituvat kestävyysvajeen ja nuorten ikäluokkien pienentymisen myötä. Joustava, ketterä ja oppiva pärjää aina.