Pääministeri Matti Vanhanen on kieltänyt ministereitään puhumasta keskeneräisistä asioista ja vastailemasta kaiken maailman gallupkyselyihin. Kielto on epäilemättä hyödyksi ainakin gallupien uskottavuudelle: onpa kysymys mikä tahansa, sata prosenttia vastanneista ei saa tai ei osaa sanoa. Se varmasti pitää paikkansa paremmin kuin esimerkiksi sellainen tulos, että 20 prosenttia ministereistä kannattaa Natoon liittymistä ja 80 prosenttia vastustaa sitä.
Myös kyselyiden uutisarvo paranee, kun vastaajia ei ole. Se johtuu siitä, että tulkinnanvara laajenee. Otetaanpa esimerkiksi gallupkysymys: "Pitäisikö mielestänne niin sanottu Tiitisen lista julkistaa?" Jos ja kun kukaan ei suostu siihen vastaamaan, juttu voidaan otsikoida: "Yksikään ministeri ei halua salata Tiitisen listaa", tai yhtä hyvin "Tiitisen listan julkistusta ei kannateta hallituksessa". Molemmista otsikoista saadaan jatkojuttuja ainakin pariksi päiväksi, mikä on suoranainen lottovoitto uutisköyhänä kesäaikana.
Vastaamatta jättäminen lisää olennaisesti hallituksen työrauhaa ja samalla myös työtehoa. Onhan selvää, että jos päivittäin eteen tulee kyselyitä, joissa on vaihtoehtoja kaksi tai jopa enemmän, niiden pähkäilyssä saattaa kulua tuntikausia kallista työaikaa. Sillä välin maan asiat jäävät hoitamatta ja valtakunta vajoaa rempalleen. Tehokkaimmat hallitukset ovat aina perustelleet päätöksiään sillä, että muita vaihtoehtoja ei ole.
Ilman gallupeja hallitus saa perinteisen iltakoulun rinnalle uuden työskentelymuodonkin, mykkäkoulun. Se voi olla tehokas varsinkin vaikeimmista asioista päätettäessä. Hallitusta ei ole valittu vastailemaan tyhmiin kysymyksiin, vaan hoitamaan yhteisiä asioita, ettei niitä tarvitse koko kansan hoitaa. Mitäpä ne siis kansalle kuuluvatkaan. Oikeastaan ainoat hallituksen keskeneräiset asiat, joista on aiheellista tiedottaa ulospäin median välityksellä, ovat pääministerin tyttöystävät, koska heitä näyttää tulevan ja menevän siihen tahtiin, ettei tavanmukainen virkatiedotus millään pysy perässä.
Gallupit ja niihin verrattavat äänestykset olisi syytä poistaa myös muualta kuin hallituksen keskuudesta. Varoittavia ennakkotapauksia on Suomen historiassa muutamia: esimerkiksi kaikin puolin hyvä ja hyödyllinen kieltolaki jouduttiin lakkauttamaan kokonaan, kun siitä järjestettiin kansanäänestys, joka on oikeastaan vain gallupin jalostettu muoto. Ilman sitä kieltolaki olisi edelleen voimassa ja suomalaiset enimmäkseen selvin päin.
Luultavasti Suomi ei olisi liittynyt Euroopan unioniinkaan, ellei keskeneräisestä päätöksestä olisi hölisty ennen aikojaan. Hallitus olisi vallan hyvin voinut päättää tykönään, että Suomi ei mokomaan unioniin liity. Päätöksen jälkeen asiasta olisi voitu tiedottaa Virallisessa lehdessä ja ehkä iltauutisissa. Kansa olisi sanonut, että vai niin ja jatkanut bingonpeluuta. Vaan eipä pysynyt sekään keskeneräinen asia salassa, vaan taas kysyttiin mielipidettä kaikilta vastaantulijoilta, ja tässä sitä ollaan: yhä edelleen riitelemässä siitä, tuliko tehdyksi oikein vai väärin.