Budapest-Belgrad
Pääministeri Zoran Djindjicin (50) keskiviikkoinen salamurha syöksi Serbian pahimpaan poliittisiin kaaokseen sitten Slobodan Milosevicin kukistumisen lokakuussa 2000. Maassa ei ole nyt kansan valitsemaa presidenttiä eikä pääministeriä.
Serbian presidentin vaalit epäonnistuivat viime vuonna kahdesti äänestysinnon laimeuden takia. Vuoden alusta virkaa on hoitanut väliaikaisesti parlamentin puhemies Natasa Micic.
Serbia oli jo ennen Djindjicin murhaa hyvin sekavassa tilassa, sillä Jugoslavia siirtyi historiaan helmikuussa ja sen tilalle perustettiin uusi Serbian ja Montenegron valtioliitto. Sen keskinäiset suhteet ovat edelleen järjestämättä. Djindjic oli uuden valtioliiton toinen pääarkkitehti yhdessä Montenegron pääministerin Milo Djukanovicin kanssa.
Kansalle Djindjicin poistuminen näyttämöltä merkitsee pitkän taloudellisen piinan jatkumista ja epävarmuuden kasvua entisestään. Djindjiciä pidettiin hänen poliittisesta epäsuosiostaan huolimatta takeena sille, että taloudelliset avustuskanavat länteen pysyivät avoinna.
Vaikka nyt pääministerin virkaa hoitamaan siirtyvällä varapääministerillä Nebojsa Covicilla onkin Kosovon asianhoitajana suhteet sekä EU:hun että Natoon, vaihto merkitsee ainakin hetkellistä katkosta.
Monet rahoittajat ja investoijat jäädyttävät melko varmasti hankkeensa odotellessaan tilanteen kehitystä.
Rikollisijärjestöjen lisäksi pois ei voi sulkea myöskään mahdollisuutta, että murhan taustalla olisi puhtaasti poliittisia syitä. Djindjic luovutti Slobodan Milosevicin Haagin sotarikostuomioistuimelle ja auttoi myös muiden sinne toimitettujen pidättämisessä.
Saartoverkko myös suurten kalojen, Radovan Karadzicin ja Ratko Mladicin ympärillä on kiristynyt.
Kansainvälinen yhteisö painosti Djindjicä toimimaan heidän kiinni saamiseksi.
Djindjic torjui tarjoukset, ja sanoi, ettei Serbian tiedustelupalvelu tiedä Karadzicin ja Mladicin olinpaikkaa
Zoran Djindjicin murha lisää epävakautta koko Balkanilla vaikka uusien sotien syntyyn ei alueella enää uskotakaan. Serbia on yhä entisen Jugoslavian tärkein valtio, ja sen kehitys sanelee paljolti myös alueen muiden maiden tulevaisuuden.
Serbiassa on vähän Zoran Djindjicin kaltaisia määrätietoisia, keinoja kaihtamattomia ja kansainväliseen yhteistyöhön pystyviä poliitikkoja, joilla olisi rohkeutta ryhtyä käsirysyyn kansallismielisten ääriaineisten ja rikollisjärjestöjen kanssa.
P'ääministerin murha osoitti selvästi, miten vahva ote demokratian ulkopuolisilla voimilla on yhä Serbiassa ja miten vaikeaa on riippumattoman hallinnon rakentaminen diktatuurin raunioille.