Dave Thompson: Red Hot Chili Peppers. Elämäkerta. Suom. J. Pekka Mäkelä. Johnny Kniga 2005.
Anthony Kiedis, Larry Sloman (toim.): Red Hot Chili Peppers - Arpikudos. Suom. Hannu Tervaharju. Like 2005.
Los angelesilaisen rock-yhtyeen Red Hod Chili Peppersin yli 20-vuotinen historia on julkaistu peräti kahtena eri kirjana. Samalla populaarikulttuurin kentällä toimivat kustantamot Johnny Kniga ja Like julkaisivat hiljattain kumpikin omansa. Vaikka kirjat kilpailevatkin keskenään samoista ostajista, kyseessä on kaksi varsin erilaista kirjaa.
Johnny Knigan julkaisema Elämäkerta on rock-journalisti Dave Thompsonin kirjoittama. Sen ensimmäinen versio julkaistiin alun perin jo vuonna 1993. Thompsonin päivittämä ja korjailtu uusi versio ilmestyi englanniksi viime vuonna ja on nyt saatavilla myös suomeksi. Kirja on tyypillinen bändihistoriikki. Se kertaa RHCP:n vaiheet kronologisesti ja pintapuolisesti syventymättä erityisesti mihinkään tai kenenkään.
Bändin ydinkaksikko Anthony Kiedis ja Flea ovat oikeutetusti näkyvimmällä paikalla tarinaa kerrottaessa, mutta jäävät henkilöinä varsin yksiulotteisiksi. Mukaan on tottakai ripoteltu hauskoja anekdootteja matkan varrelta ja triviaa riittää yllin kyllin. Kirja voi muille kuin Peppers-faneille käydä kuitenkin puuduttavaksi. Paikoitellen syntyy vaikutelma, että kirja on koostettu lehtiartikkeleista ja täytetty tyhjänpäiväisellä maalailulla. Se on häiritsevää.
42-vuotiaan RHCP-laulaja Anthony Kiediksen elämäkerta julkaistiin englanniksi nimellä Scar Tissue (Arpikudos). Liken Red Hot Chili Peppers -kirjassa Arpikudos on vain alaviitteenä. Se on hieman harhaanjohtavaa. Kirja on nimenomaan Kiediksen elämäntarina, vaikka RHCP näytteleekin siinä näkyvää osaa.
Aivan yhtä hyvin kirjan nimi voisi olla vaikkapa narkomaanin muistelmat, sellaisella hämmästyttävällä tarkkuudella Kiedis kertoo jokaisen huumeidenvetoon liittyvän yksityiskohdan 70-luvulta asti. Se on tarpeetonta ja epäuskottavaakin. Myös naisvalloitukset kerrataan huolellisesti, kun taas levytykset saatetaan ohittaa muutamalla maininnalla.
Kiediksen elämä on kyllä kaikessa värikkyydessään kirjan arvoinen, siksi Arpikudosta oli huomattavasti kiinnostavampi lukea. Kiediksen isä, huumediilerinä ja b-luokan-näyttelijänä itseään elättävä Spider, on jo aika karaktääri.
Hän kasvatti Tony-pojan omalla tyylillään, joka oli yhdistelmä Hollywood-glamouria ja huumehöyryistä sekoilua. Isän kanssa hengailtiin Led Zeppelinin takahuoneessa ja toisinaan lastenhoitajana oli Cher. Kirja ei ole kuitenkaan pelkkää seurapiiripönötystä, vaikka rocktähtiä tämän tästä kirjassa vilahteleekin.
Huumesekoiluja molemmissa kirjoissa on kuvailtu riittämiin. Niiden vuoksi bändin tulevaisuus onkin ollut toistamiseen katkolla. Kitaristi Hillel Slovak kuoli yliannostukseen ja seuraaja John Frusciante romahti menestyksen harjalla. Vastoin kaikkia ennustuksia RHCP on kuitenkin aina pystynyt luomaan nahkansa. Tätä amerikkalaisuuden lempiteemaa, jossa vaikeuksista selvitään voittajina jaksetaan tietenkin vatvoa. Toisaalta veljeyden ja ystävyyden merkitystä yhdessä pitävänä voimana korostetaan erityisesti Kiediksen kirjassa varsin uskottavasti.
Monet jutut kerrotaan molemmissa kirjoissa ja usein versiot ovat toistensa kanssa ristiriidassa. Tosin myyttien täyttämässä rock-kirjallisuudessa ei absoluuttinen totuus ole koskaan ollut tärkeintä.
Kiediksen omakohtaisesti kerrotut tarinat ovat paitsi uskottavampia, myös hauskempia.