Oulun kaupunginvaltuusto pui maanantaina säästöjä, joita pitäisi saada muun muassa henkilöstöä lomauttamalla. Samanlaista keskustelua käydään melkein jokaisessa maan valtuustossa näinä päivinä. Tulot eivät meinaa millään riittää siihen kaikkeen, mitä kuntalaiset haluavat. Näissä oloissa ei pitäisi ainakaan sortua populismiin.
Oululaisvaltuutettujen kommentteja lukiessa (Kaleva 3.12.) ei mitenkään pääse karkuun vaikutelmaa, että aika moni puhui enemmänkin medialle kuin itse asiasta. Valtuusto vaikutti esiintymislavalta, jonne kiipesi toinen toistaan paremmin puhelahjoin varustettu valtuutettu hurskastelemaan lomautusten vahingollisista vaikutuksista, meneillään olevasta kovasta valtuustokaudesta, lomautusten vaikutuksista työhyvinvointiin ja poukkoilevasta henkilöstöpolitiikasta.
Puhe oli sen laatuista, että ihan kuin joukossa olisi joku, joka nauttisi kaupungin henkilöstön kyykyttämisestä ja suorastaan hinkuisi sitä tekemään. Ja tätä ”jokua”, pahan kaikinpuolista ilmentymää, täytyy vastustaa viimeiseen hengenvetoon.
Maanantai antoi huonon kuvan Oulun kaupunginvaltuuston kyvystä ratkoa päälle kaatuvia talouspulmia. Ensi vuoden lopussa Oululla on velkaa 650 miljoonaa euroa. Se on suunnilleen yhtä paljon kuin kunnallisveron arvioitu tuotto. Eikä ole mitään merkkejä velkaantumisen taittumisesta.
Vastuulliseen poliittiseen tehtävään päässeen pitäisi muistaa, että tehtävä tuo mukanaan vastuun tehdä myös sellaisia päätöksiä, joista kansa ei päätä silitä. Luottamushenkilön on uskallettava katsoa kokonaisuutta, ei vain oman poliittisen ryhmänsä etua. Kansan kykyä ymmärtää aikojen vaikeutta ei liioin pidä aliarvioida. Kyllä poliitikoilta halutaan muutakin kuin sujuvaa puhetta.