Pikakierros Oulun pilkkipaikoilla paljastaa, että pilkkijät ovat vaatimattomia. "Ne ammattikalastajat ovat tuolla, ja sitä paitsi he ovat saaneet kalaakin!", huidotaan kintaalla toimittajalle ja valokuvaajalle aivan toiseen suuntaan kuin missä itse seisotaan.
Toppilansalmen satamasta vihdoin löytyy parikin pilkkiporukkaa, joista ensimmäinen osoittautuu myös hyvin vaatimattomaksi.
"Menkää nuitten luo! He vasta ammattikalastajia ovat!", neuvotaan ja huidotaan jälleen.
Viiden pilkkijän kööristä vihdoin yksi suostuu jututettavaksi ja kuvattavaksi.
"Me nähtiin, että tänne neuvottiin", porukka nauraa.
Selitämme kuvaajan kanssa, että kehuivat ammattilaisiksi. Selitys kirvoittaa röhönaurut.
"Nuo ne vasta ammattilaisia ovat!", nauretaan. Ja taas huidotaan ja osoitellaan.
Seppo Pernu on saanut reiästä siian nousemaan.
"Semmoinen 300-400 grammainen, ehkä puoli kilonen", Pernu arvioi.
Siika on toistaiseksi Pernun ainoa. Kauemmaksi nakattua kiiskeä ei lasketa. Naapuripilkkijälläkin on siika, mutta naapuri on Pernua ujompi, eikä halua saalistaan esitellä.
Toppilansalmesta nousee siikaa, kertovat pilkkijät. "Ja taimenta. Ahventa kanssa", lisää köörin ainoa nainen, joka nykii pilkkiään seisaaltaan.
"Nousee tästä lohtakin, mutta se saattaa jo maistua pahalta. Juhannuksen aikaan se pitäisi pyytää", haastelee sinihaalarinen pilkkijäukko, joka nimeä kysyttäessä väittää, ettei häntä ole edes koskaan kastettukaan.
"Minä olin syntyissäni niin pieni, ettei minulle edes nimeä annettu," hän nauraa.
Kööri on istuskellut ja seisoskellut reikiensä äärellä aamusta asti. Pernu kertoo, ettei siian nappaamista tarvinnut kauaa aikaa odottaa. Muilla ei ole, Pernun naapuria lukuunottamatta, iskenyt kala koukkuun - tai eivät ainakaan tunnusta. Tosin jäällä pilkottaa lumen seasta särjenpyrstö, ja se jo aikaisemmin mainittu kiiski. Mutta roskakalojahan ei lasketa.
"Marketissa tämä kävisi nopeammin", sinihaalarinen, kastamaton röhöttää taas. Muut nyökyttelevät.
Mutta eihän tänne kalansaaliin vuoksi olla tultukaan.
"Ajan vietettähän tämä on. Jo muutaman kymmenen vuoden ajan on jo ollut", Pernu sanoo.
Pernu laskee harrastuksensa hyviksi puoliksi ennen kaikkea raittiin ilman (tulee uni paremmin yöllä).
Pernun suurin saalis on muutaman kilon taimen "tuolta Nallikarin takaa".
"Siitäkin on jo vuosia aikaa", hän muistelee huokaillen.
Pohjois-Pohjanmaan Vapaa-ajan Kalastajapiirin puheenjohtaja Reijo Härkman kertoo, että Oulun parhaimmat pilkkipaikat löytyvät Kuivasjärveltä, Taskisenrannasta ja Tukkisaaren edustalta.
"Kuivasjärveltä ja Taskisenrannasta nousee ahventa", Härkman kertoo.
Isoakin?
"Kokohan on saajan silmässä. Sellaista 70-150 grammasta", Härkman kuvailee.
Jos merellä kalasaalis sattuu jäämään niukanlaiseksi, voiko pilkkijä syyttää vaikka hylkeitä?
"Eivät ahvenet hylkeille kelpaa. Ahvenet ovat hylkeille liian vähäarvoisia kaloja. Hylkeet syövät ammattikalastajien saaliit, lohta ja siikaa", Härkman toteaa.
Jos pilkkitoukka puree, ei aloittelijan tarvitse Härkmanin mukaan kuitenkaan varata suuria summia pilkkiharrastuksen aloittamiseen.
"Lämpimät vaatteet ja kunnon kengät. Kairi ja pilkkivapoja", hän luettelee.
Pilkkivapoja kannattaa Härkmanin mielestä käydä kyselemässä suoraan alan liikkeistä; joista aloittelija saa samalla mukaansa parhaat vinkit ja neuvot.
Mukaan jäälle kannattaa varata myös ämpäri, mihin laitetaan saalis ja puukko, jolla se saalis pistetään.
Mutta eihän pelkällä pilkillä kala nouse? "Pilkkejä on monenlaisia ja mormuskoja voi tehdä itsekin", Härkman selittää ja jatkaa kertomalla, kuinka pilkkijöillä on oma mormuskantekokulttuuri, joka on rinnastettavissa perhokalastajien tapaan tehdä omat perhonsa.
Pernu kertoo, että hänen reppujakkarastaan löytyy kuudesta seitsemään pilkkiä. "Yhtä minä kyllä vain käytän", hän tunnustaa.
"Minulla muuten on luvat kunnossa!", Pernu huikkaa lopuksi.