Numerosarja 563 ei sano tavalliselle pulliaiselle mitään, mutta ylivieskalaiselle Henri Rutaselle, 19, se on ainakin hänen urheilu-uransa toistaiseksi merkittävin kolmiluku.
Rutasen matkaan lähettämien ilmapistoolin panosten olisi muodostettava maalitaulun kyseiseen numerosarjaan tai isompaan oikeuttava luku. Vieläpä kahdesti tällä viikolla: torstaina ja perjantaina Münchenin karsintakisoissa.
Muuten jäävät Sveitsin 20-vuotiaiden EM-kisat haaveeksi.
Jotta paineet olisivat maksimaaliset, tilaisuus on Rutasen viimeinen. Ensi syksynä kutsuu yleinen sarja, eikä arvokisoihin pääsy ole enää yhtä helppoa. Ei lähellekään.
Kaikesta huolimatta EM-kisaraja pitää unohtaa. Sulkea silmänsä ja korvansa siltä. Keskittyä vain ja ainoastaan jokaiseen yksittäiseen laukaukseen 60 laukauksen kisassa.
Kauppalistaa tai tv-ohjelmia ei auta ajatella.
"Muut asiat pitää poissulkea. Se tulee minulla ihan luonnostaan. Pyrin laukaisemaan jokaisen laukauksen samalla lailla. Kuvittelen laukauksen mielessäni; sen miten se menee oikein", Rutanen pohtii.
Samanlainen asento - jalat harallaan, käsi housunkauluksessa - samanlainen ote aseesta ja samanlainen, rauhallinen puristava laukaus. Siinä lääkkeet kuinka pikkumusta rikkoutuu mahdollisimman keskeltä.
Olympialaisiin 2016?
Räväkkä ampuja -luonnehdinta on yhtä paikkansa pitävä kuin hidas etenijäjokeri -termi. Ampujat ovat rauhaa rakastavia, vai ovatko?
"Olen melko rauhallinen. Laji on auttanut, että keskittymiskykyni, esimerkiksi koulussa, on parantunut. En hermostu helposti vastoinkäymisistäkään. Koitan aina ajatella positiivisesti."
Pesäpallolukkarille voi iskeä lautaskammo ja jääkiekkomaalivahdille räpyläsokeus. Ampujan ammattitauti voisi olla jännitystärinä.
"Ikinä ei ole käynyt niin, etten olisi pystynyt ampumaan. Pientä jännitystä on aina isoissa kisoissa, mutta pyrin rauhoittumaan ja löytämään tuntuman harjoituslaukauksien aikana."
Rutanen kuuluu nuorten maajoukkueeseen ja Team 2016:een, jonka päätähtäin on kyseisen vuoden olympialaisissa.
Riittääkö Rutasella intoa tavoitella paikkaa joko Bakun (Azerbaidzhan), Chicagon (USA), Dohan (Qatar), Madridin (Espanja), Prahan (Tshekki), Rio de Janeiron (Brasilia) tai Tokion (Japani) olympialaisissa?
"Kyllä se mahdollista on. En ole tehnyt pitkiä suunnitelmia. Ammun omaksi ilokseni ja niin kauan kuin pystyn."
Kehittymisen varaa ainakin on. Täydellinen sarja vaatisi 60 laukauksen perussarjassa tulosta 600. Siiten kun vielä tähtää finaalin kaikki kymmenen laukausta 10,9:ään, saadaan täydellisen työn mittariksi lukema 709.
Valitettavasti se ei toteudu koskaan eikä kenenkään kohdalla.
Kuntoisuuslomia tulee
Henri Rutanen pukeutuu armeijan maastoasuun heinäkuussa. Monesta muusta lupaavasta urheilijasta poiketen hän menee Kainuun prikaatiin eikä Lahden urheilukouluun.
Ilma-ase on kuin hernepyssy verrattuna armeijan käyttämään kalustoon. Tosin viime vuonna Rutanen otti jo ensiaskelensa ruutiaseisiin ja aloitti vakiopistoolilla ampumisen.
Voisi kuvitella, että 11 vuotta ampunut mies hoitaa velvollisuutensa rynnäkkökiväärilläkin mallikelpoisesti ja suorastaan kumartaa ampumaradalla alokasaikana jaettavan kuntoisuusloman.
"Ei passaa vielä luvata."
Jotain voi luvata, kun kyseessä on Suomen puolustusvoimien suosima urheilulaji.
"Kilpailu- ja harjoitusvapaata saan varmasti."