Vaikka maatalous kuormittaa vesistöjä roimasti enemmän kuin muut elinkeinot, hallitus tekee oikein karttaessaan pakkokeinoja päästöjen rajoittamisessa. On paikallaan kannustaa ja tukea uusien keinojen käyttöönottoa. Kotimaisen elintarviketuotannon kannattavuus on heikentynyt viime vuosina heikentynyt muutenkin.
Maailmassa ei ole yhtäkään maata, jossa olisi ajettu maatalous alas. Niin ei voida tehdä Suomessakaan. Maailman myllerryksiin varauduttaessa oman elintarviketuotannon turvaaminen on tärkein varotoimi. Silti on syytä etsiä keinoja, joilla vesiensuojelu ja maatalous sovitetaan nykyistä paremmin yhteen. Viljelijöiden oma etu on, että he ovat tässä etsinnässä innolla mukana.
Hallitus linjasi torstaina vesiensuojelun suuntaviivoja vuoteen 2015 saakka. Luetteloon sisältyvät kaikilla yhteiskunnan lohkoilla tehtävät suojelutoimet, mutta maatalouden osuus nousi keskeiseksi. Se on ymmärrettävää, sillä maatalouden fosforikuormitus on 64 ja typen 51 prosenttia vesistöjen kokonaisravinteista. Uusia menetelmiä tarvitaan, jotta kuormitusta saadaan vähennetyksi tavoitteen mukaisesti vähintään kolmanneksen vuoteen 2015 mennessä.
Keinovalikoimassa on mukana sekä viljelytapojen muutoksia herkillä alueilla että karjanlannan uudenlaista käyttöä. Selvittelyn kohteeksi tulee esimerkiksi energiakasvien viljely nykyisten viljakasvien sijasta alueilla, joista ravinteita väistämättä valuu vesiin.
Monivuotiset energiakasvit eivät tarvitse yhtä voimakasta lannoitusta kuin viljat. Myös niiden monivuotisuus vähentää ravinteiden liikkumista, kun maata ei käsitellä yhtä paljon kuin jatkuvassa viljelykierrossa.
Keinolannoitteiden käyttö on useimmilla maatiloilla jo pudotettu mahdollisimman vähiin. Sijoitustarkkuuskin on nykyaikaisilla koneilla varsin hyvä. Silti keinoja yhä parempaan kannattaa etsiä. On turha maksaa väärään kohteeseen päätyvistä ravinteista.
Karjanlannan käytössä ja varastoinnissa on joillakin tiloilla yhä kehittämistä. Erityisen paljon voidaan tehdä kehittämällä lietelannan hyötykäyttöä. Kaasutuksella saadaan aikaan polttoainetta ja poistetaan sekä hajuhaittoja että ravinnekulkeumia.
Kehitteillä olevalla mikrobien käytöllä lietelannan fosforista ja mahdollisesti myös typestä saadaan pois suurin osa. Menetelmän kokeet ovat lupaavia. Talteen otetut ravinteet voidaan levittää turvallisesti kohteisiin, joissa ne eivät uhkaa vesistöjä. Uusien keinojen käyttöönottoa on edistettävä määrätietoisesti.
paakirjoitus@kaleva.fi