Katastrofitunnelmat ovat leimanneet viimeaikaista uutisointia. Kesälomallakaan ei voinut sulkea silmiään ja korviaan roihun lailla eteneviltä huonoilta talousuutisilta ja pohjoismaista yhteiskuntarauhaa järkyttäneeltä Norjan poliittiselta attentaatilta.
Poliittisessa jälkipyykissä liasta on otettu irti kaikki mahdollinen. Vaikeuksien ja julmuuksien keskellä on yritettävä rämpiä eteenpäin. Huoli yksityisellä ja yhteisellä tasolla rassaa kuitenkin ihmisiä.
Raastavalla kritiikillä ja vihapuheella saadaan aikaan meteliä ja tunnekuohua. Hajottavan ja repivänkin keskustelun jälkeen asiat pitäisi punoa yhteen ja rakentaa kestävää politiikkaa enemmistön, ei eniten ääntä pitävien ehdoilla.
Norjan joukkomurhan analysointi avasi suomalaisyleisölle sen ajatusmaailman, josta maahanmuuttokritiikki, aseiden puolustaminen ja suvaitsemattomuuden suvaitsemisvaatimukset saavat elinvoimansa.
Tässä ehtikin jo ihmetellä, mistä nämä puheet ulkomaalaisväestön muodostamasta uhasta ja vasta-jihadin tarpeesta oikein olivat peräisin. Sen verran lennokkaalta ja vieraalta kovasanainen elämöinti on kuulostanut.
Attentaatti paljasti, että myös Suomessa vaalitaan ajatusmaailmaa, jossa pohjoismaisista ja demokraattisista arvoista yritetään tehdä kirosanoja ja tilalle tarjotaan militaristista yhteiskuntaa ja 1930-luvulta kalskahtavaa fasistista yli-ihmisideologiaa.
Natsi-Saksassa viholliskuva luotiin juutalaisista tunnetuin seurauksin. Nyt vihollisiksi on nostettu muslimimaahanmuuttajat.
Jos muukalaisvihamieliset voimat voittavat, on kohteena seuraavaksi muuten väärän näköinen tai kokoinen naapuri. Aina löytyy uusia vihollisia.
On syytä vakavasti painottaa, että uhkakuvat ovat liioiteltuja. Suomessa maahanmuuttajia on vähän ja maalaisjärki onneksi kunniassa. Tilanne on hallinnassa ja toimenpiteiden kirjo omissa käsissämme.
Muiden virheitä ei tarvitse toistaa, mutta ei liioin syyllistyä hedelmättömään populismiin.
Presidentti Tarja Halonen on aiheellisesti muistuttanut, että uuden hallituksen tärkeimmät tehtävät ovat talouskriisin hoitaminen ja kytevän rasismin kitkeminen. Ne kytkeytyvät toisiinsa.
Talouskriisin hoito on hallituksen ykkösasia, mutta myös hallintovaliokunnan työskentelyä on syytä seurata suurennuslasin kanssa ylilyöntien välttämiseksi.
Suomi on taloudellisesti lastu laineilla. Vaikka asiat toistaiseksi ovat kohtuullisen hyvin, paheneva talouden kaaos on todellinen uhka myös suomalaisille.
Euroalueen eskaloituminen yhdistettynä globaaliin maailmantalouteen, pörssikurssien poukkoiluun, Yhdysvaltain velkakatto- ja luottoluokituskriisin herättävät kasvavaa epävarmuutta. Useamman vuoden muhinut talouskriisi on tuonut esiin kreikkalaisten korruption ja amerikkalaisen oikeiston haluttomuuden maksaa veroja.
EU:n toimintakyky on koetuksella, ja nyt nähdään, pitääkö paikkansa, että EU on parhaimmillaan kriiseissä. Finanssimarkkinoiden vakauttaminen on joka tapauksessa kallista puuhaa.
Hidas talouskasvu panee todennäköisesti uusiksi talouskasvun varaan viritetyn hallitusohjelman. Jos maailmanlaajuinen taantuma iskee, se ei jätä Suomea väliin, vaan seuraukset ovat kouriintuntuvia.
Tavallisten kansalaisten kannalta on pahinta, jos työttömyys kääntyy nousuun tai veroja ja palvelumaksuja korotetaan. Oireellista onkin, että viennin kasvu lähes pysähtyi kesäkuussa.
Kasvu ja kilpailukyky ovat kuitenkin talouden perusedellytyksiä.
Hallituksessa on kuusi eriseuraista puoluetta. Talouspolitiikasta saadaan helposti riita aikaiseksi ilman oppositiotakin.
Toistaiseksi talouskeskustelu on varjonyrkkeilyä, sillä eduskunta lomailee vielä vajaan kuukauden. Lisäbudjettia päästään ruotimaan syyskuussa ja ensi vuoden talousarviota vasta lokakuussa.
Ei olisi pahitteeksi, että hallitus panisi asioihin vauhtia ja eduskunta kokoontuisi etuajassa. Kriisi ei tunne lomaa.