Kari Hotakainen: Ihmisen osa. Siltala 2009.
Kaduilla ja kauppakeskuksisa näkyvän nykytodellisuuden herkkävireinen kuvaaminen ei ole kaikkein helpoin asia.
Muutaman aukeaman mittainen reportaasi tai puolen tunnin dokumentti vielä menee, mutta kun siirrytään liki 300-sivuiseen fiktiiviseen romaaniin, niin kliseisiin sortumisen varoitusvalot syttyvät välittömästi.
Nykykirjailijan haastaa myös se, että ympärillä oleva yhteiskunta muuttuu ennennäkemätöntä vauhtia. Vähintään vuoden--parin työskentelyjakson vaativa aikalaisromaani on helposti ilmestyessään menneen talven lumia. Historiallinen kuvaelma siitä, miten Suomi eli ja putosi puusta. Kari Hotakainen selviää näistä haasteista erinomaisesti. Ihmisen osa -romaani onnistuu kuvaamaan tuolla ulkona juuri nyt odottavaa todellista maailmaa traagisen koskettavasti.
Hauskan miehen maineessa ainakin joskus ollut Hotakainen ei ole unohtanut huumoriakaan. Lysti piilee vain aikaisempaa enemmän kielessä, muutamissa lauseissa ja kohtauksissa. Itse tarina on yllättävän vakava, rankka ja kysymyksiä herättävä.
Ihmisen osa kertoo tästä maasta, jossa tekojen sijasta on siirrytty entistä enemmän puheisiin, sanojen pyörittämiseen, kielen kääntelyyn ja vääntelyyn.
Eihän siitä ole kovin kauan, kun suomalaiset naureskelivat ruotsalaisille, jotka vain diskuteerasivat, vaikka olisi pitänyt tehdä tiukkoja päätöksiä.
Nyt monilla työpaikoilla päivä kuluu palaverista toiseen puhuessa ja kuunnellessa toisten tarjoamia sanojen jonoja. Suurimpia sankareita ja kovapalkkaisimpia konsultteja ovat liukaskielisimmät ja äänekkäimmät supliikkimiehet ja -naiset.
Tällaisia henkilöitä löytyy Hotakaisen romaanistakin, mutta myös niitä toisia: maan hiljaisia, liki puhekyvyttömiä kuulijoita ja sivustaseuraajia, jotka pystyvät tarpeen tullen yllättäviin tekoihin muutaman painavan sanan siivittämänä.
Entinen lankakauppias Salme Malmikunnas, 80, tapaa kirjamessuilla kirjailijan. Tupakalla olevalla kirjailijalla ei ole messuilla tällä kertaa mitään tekemistä, koska häneltä ei ole ilmestynyt mitään uutta julkaisua.
Kirjailijalla on siis aikaa kuunnella Salmen tarinointia omasta ja läheistensä elämästä. Salmen jutut vangitsevat kirjailijan mielenkiinnon niin perusteellisesti, että aihepulasta kärsivä kynäilijä päättää ostaa 7?000 eurolla Salmen elämän tulevan kirjansa pohjaksi. Ja Salme päättää myydä, sillä tarjolla olevalle rahalle on käyttöä.
Salme kertoo kirjailijalle vähän itsestään ja puhumattomaksi heittäytyneestä Paavo-miehestään. Suurimman tilan saavat Salmen lapset, joita oli alun perin neljä, mutta joista yksi, Heikki, "otti sen kolmipyörän ja ajoi sillä likakaivoon". Salme jättää Heikin kaivoon ja keskittyy kolmeen aikuiseen lapseen Pekkaan, Maijaa ja Helenaan.
Salme sivuttaisi Helenankin mielellään, koska "on tapahtunut iso asia". Esikoinen Helena on Salmen epäröinnistä huolimatta kirjan keskeisin hahmo. Helena on markkinointijohtaja firmassa, joka myy ideoita ja mielikuvia.
Puhetyöläinen on myös Maija, joka puhelinmyyjänä kauppaa ihmisille aikakauslehtiä tai yrittää täkyjen, bonusten ja tilaajalahjojen avulla uittaa asiakkaat lehden tilaajiksi. Helena on naimisissa mustaihoisen bussinkuljettajan Bikon kanssa, mikä selittää osin isä-Paavon puhumattomuutta.
Änkyttämisestä kärsivä Pekka on töissä tietokonefirmassa ja uusperheen jäsen, mutta vain kertoessaan kulumisia vanhemmilleen. Todellisuudessa hän on roskiksia tonkiva ja kauppojen maistiaisia kiertävä rahaton raukka.
Malmikunnasten lisäksi Ihmisen osa kertoo tarinaa Kimmo Hienlahdesta. Miehestä, joka on myynyt firmansa ja tullut niin varakkaaksi, ettei hänen tarvitsisi tehdä koskaan enää töitä. Silti hän elää täysin sisällyksetöntä, tyhjää elämää.
Ja kun samassa kirjassa ollaan, niin on selvää, ettei Malmikunnasten tarinaa voi olla ilman Hienlahtea.
Kari Hotakainen kirjoittaa tutun taidokkaasti, tiiviisti ja täsmällisesti. Hän kuvaa uskottavasti niin köyhän häpeää kuin rikkaan elämän janoa. Kovaa maailmaa, jossa kaikki on ostettavissa ja myytävissä. Tai ainakin melkein kaikki.