Pääkirjoitus

Ei nyt sentään tsuhnien maa

Turvallisuuspoliittisen suunnittelun ei pidä pohjautua toiveajatteluun muttei liioin arkirealismista irronneisiin uhkakuviinkaan. Usko Venäjän vaikutusyritysten tehoon tuntuu perustuvan suomalaisten ymmärryksen aliarviointiin.

Turvallisuuspoliittisen suunnittelun ei pidä pohjautua toiveajatteluun muttei liioin arkirealismista irronneisiin uhkakuviinkaan.

Usko Venäjän vaikutusyritysten tehoon tuntuu perustuvan suomalaisten ymmärryksen aliarviointiin.

Venäjän vaikutusyrityksistä vaalituloksiin on puhuttu tiiviisti muutaman vuoden ajan. Vahvoja näyttöjäkin toiminnasta on. Siksi useissa maissa Kremlin informaatiovaikuttamiseen jo varaudutaan.

Suomessa puolustusministeriön yhteydessä toimivan turvallisuuskomitean käyttämät asiantuntijat ovat pohtineet sitä, miten Venäjä voisi vaikuttaa Suomen tuleviin presidentinvaaleihin. Vaikka turvallisuuspolitiikan rakentamiseen kuuluvat pelit ja harjoittelu, yllättäviinkin tapahtumiin varautuminen, Helsingin Sanomissa perjantaina julkaistu lista mahdollisista vaikutuskeinoista on häkellyttävä.

Sosiaalisenmedian operaatiot tai joidenkin poliitikkojen tukeminen ovat odotetusti mahdollisten vaikutuskeinojen listalla. Äänestystuloksen kyseenalaistus tuntuisi hyvin teoreettiselta vaihtoehdolta, mutta salamurha tai terrori-isku jo mielikuvituksellisilta.

Turvallisuuskomiteaa voi kiittää avoimuudesta, kun se antoi julkisuuteen dokumentin, jota sen pääsihteeri kutsuu ”työpaperiksi”. Ja asiantuntijoiden näkemykset kulkevat vielä varsinaisen turvallisuuskomitean seulan läpi. Onneksi niin.

Listattujen vaikutustapojen perusteella joutuu nimittäin kysymään, lukeeko osa eksperteistä enemmän Ilkka Remestä kuin vakavasti otettavia viestimiä.

Lehtiä vilkaisemalla jo näkee, mikä on presidentinvaalien asetelma. Arvailua on lähinnä siitä, voittaako Niinistö suoraan ensimmäisellä vai vasta toisella kierroksella.

Samat uutiset tunnetaan itärajan takana. Presidentinvaalien juoni on tuskin enää muutettavissa millään trolli- tai agenttioperaatiolla.

Venäjän näkökulmastakin vaikutusyritykset olisivat poliittista uhkapeliä, joka helposti kääntyisi sitä itseään vastaan. Vaikka esimerkiksi näyttää siltä, että Venäjä avitti likaisin tempuin mieleisensä miehen Yhdysvaltain johtoon, operaation loppulasku näyttää jo kääntyneen Kremlille tappiolliseksi.

Poliittisia attentaatteja on tehty maailman sivu, ja salamurhat eivät ole uudenkaan Venäjän aikana olleet keinovalikoiman ulkopuolella. Mutta että tässä tilanteessa, Suomessa. Ajatus on houreinen.

Aivan varmasti Venäjä suurvaltana pyrkii vaikuttamaan sekä lähiympäristössään että muualla maailmassa asioiden kulkuun. Sinisilmäisiä ei pidä olla. Esimerkiksi pian parin vuoden takainen pakolaisvirta Venäjältä pohjoisen kautta Suomeen oli ilmeinen vaikutusyritys, ilkeä vihje.

Kiusallista etenkin informaatiovaikuttamisesta puhuttaessa on kuitenkin se, että suomalaisia tunnutaan pitävän helposti höynäytettävänä kansakuntana – sellaisina tsuhnina, joina venäläisissä tarinoissa aikoinaan esiinnyimmekin. Nyt näin tuntuvat ajattelevan omat eksperttimme.

Kannattaa muistaa, että suomalaisten koulutustaso on korkea, kansalaiset hankkivat tietonsa edelleen lähinnä vakavasti otettavista viestimistä ja historian pohjalta suhtautuminen naapurivaltion toimintaan on terveen kriittinen. Kansalaisten ymmärryksen tasoa ei pitäisi aliarvioida.