Kun Sakari Palsola nosti viime sunnuntaina himoitun Kanada-maljan suorille käsilleen Helsingin Areenassa, hänen mieleensä saattoi hyvinkin tulvia tapahtumia SM-liigan 30-vuotiselta taipaleelta. Kuinka paljon "Poika" painaa, kuka olikaan se kapteeni, joka nosti tämän pokaalin ensimmäisenä kohti kattoa, montako nimeä laattoihin kaiverrettu ja niin edelleen.
Nykypäivää ei ole ilman historiaa. SM-liiga on tulvillaan historiaa, mutta myös nykyhetkeä ja tietenkin tulevaisuutta.
Suomalaisen jääkiekkoilun kannalta erittäin tärkeä numeroyhdistelmä on 25.5. 1975 - se on päivä, jolloin Palsolan kodissa jo pohdittiin Sakarin 3-vuotissynttäreitä ja päivä, jolloin kolmatta elinpäiväänsä viettänyt Janne Niinimaa vielä tuhisi kapaloissa Raahen aluesairaalassa.
Tuolloin pidettiin ratkaiseva liittokokous, joka antoi SM-liigalle valtuudet järjestää valtakunnan korkein jääkiekkoilun sarjataso. Samalla eriytettiin huippukiekkoilu omaksi yksikökseen. Se on päätös, jolle voi antaa aplodit vielä 30 vuoden jälkeenkin.
Näkyvin muutos oli pudotuspelit, joita SM-liiga käytti ensimmäisenä eurooppalaisena sarjana. Malli otettiin tietenkin Pohjois-Amerikasta.
SM-liigan vakautta kuva hyvin se, että sillä on ollut vuosien varrella vain kolme toimitusjohtajaa; Kalervo Kummola (1975-87), Jyrki Santala (1987-89) ja Urpo Helkovaara (1989-).
Suurin ansio kuuluu Kummolalle, koska hän loi kaikki toimintamallit. Päättäväisen johtamistyylinsä takia hän sai lempinimen "Rautakansleri". Sittemmin Kummola on noussut Jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi saakka ja haluaa johtaa suomalaista jääkiekkoilua lähes itsevaltiaan tavoin.
SM-liigassa on vuosien varrella pelannut 20 eri seuraa, joista mestaruuteen on päässyt tarrautumaan vain seitsemän.
SM-liigan ensimmäisen maalin sivalsi Sportin Raimo Brax, joka heilutti 18.9. 1975 Vaasassa HIFK:n verkkoa jo 39 sekunnin jälkeen. Triviaalitietoihin kuuluvat myös nämä lähes kuolemattomat faktat: eniten pelejä on Pertti Lehtosella (864), eniten pisteitä tehopisteitä Arto Javanaisella (462+330=792) ja eniten mestaruuksia Reijo Mikkolaisella (7).
Lehtosen ja Javanaisen ennätykset tuntuvat lyömättömiltä, mutta Mikkolainen jää lähivuosina kakkoseksi, mikäli kuuden mestaruuden mies Ilkka Mikkola viitsii jatkaa uraansa Kärpissä...
Kärppäläisellä pelaajalla on SM-liigan ehkä lyömättömin ennätys. Kari Jalonen takoi kaudella 1986-87 uskomattomat 29+64=93 tehopistettä eli tehtaili 2,11 pistettä ottelua kohti.
Maalimäärät ovat kiistatta romahtaneet. Kun Steve Kariya voitti tämän kauden päätteeksi SM-liigan runkosarjan, hänen keskiarvonsa oli vain 1,05 pistettä ottelua kohti.
SM-liigan tulevaisuus kansallisen kiekkoilumme johtotähtenä näyttää valoisalta, sillä liiga on vakiinnuttanut asemansa Suomen ylivoimaisesti suosituimpana palloilusarjana. Live-katsojamäärissä mikään muu sarja ei pääse lähellekään, mutta televisioviihteenä formulat, mäkihyppy ja yleisurheilu kilpailevat lähes rinta rinnan.
SM-liiga on kuitenkin tuote, jota on jatkuvasti kehitettävä kohtamaan alati kasvavia urheiluviihteen haasteita. SM-liigassa on paljon upeita ja kiinnostavia piirteitä, mutta mukaan mahtuu myös yksi sivujuonne, jota on vaikea hyväksyä.
Minkä ihmeen vuoksi maamme huippukiekkoilu on eriytymässä liike-elämän masinoimaksi temmellyskentäksi, jossa tavalliset perheet jäävät toiseen riviin. Liput ovat pöyristyttävän kalliita, yli 20 euroa kappale.
Milloin perhelippu (2 aikuista, 2 lasta) hyville paikoille voisi maksaa vaikkapa vain viisikymppiä...?
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi