Asfalttimies on päiväunimies. Asfalttimiehellä on piukeat lihakset, joita ruskettuneelle iholle osuva auringonvalo korostaa. Asfalttimies vislaa perään. Asfalttimies nojaa lapioon.
Asfalttimiehellä on unelmahomma: kesällä vähän huhkitaan, talvella lekotellaan. Asfalttimies tukkii tien ihan kiusallaan.
Asfalttimies Jukka Tuisku kävelee levittimen perässä eikä vaikuta suoranaisesti riemastuneelta, kun kaikki kliseet ryöpsäytetään esille yhtä aikaa. "Missään nimessä ei vislailla", hän toteaa naama ainakin lähes peruslukemilla.
Ja sitten se lapioon nojailu. Kempeleen Piriläntiellä on meneillään päällystystyö ja käsittelyssä parasta aikaa risteysalue. Siinä ei jouda nojailemaan - hyvä kun ehtii jonkun sanan vaihtamaan. Autoja työntyy puolilta päivin kaikista suunnista, ja jokaisella on kova hoppu päästä ohi.
Kuin tulisilla hiilillä
Asfalttimiehen äänimaailma on yhtä kolinaa, jyrinää, sihinää sekä maiskahduksia, joita tulikuuma asfaltti päästää joutuessaan kosketuksiin kengänpohjan kanssa.
Jukka Tuiskun työnimike on perämies, ja hänen tehtäviinsä kuuluvat muun muassa tielle menevän massamäärän laskeminen, massan tilaaminen ja kuoppien oikaiseminen. Hän huolehtii myös siitä, että eri teiden vaatimukset kuten kallistukset tulevat huomioiduiksi.
Koska meneillään on risteysalueen päällystäminen, muutaman miehen joukko kävelee levittimen perässä kolaamassa ja lapioimassa. Työolosuhteet eivät herätä kateutta: asfalttimiehen työ on oikeastaan kuin kokoaikaista saunomista. Kuumuuttaan sihahtelevan asfaltin päällä jalkineet sulaisivat alta aikayksikön, elleivät ne olisi lämmönkestävällä pohjalla varustetut turvakengät.
Juuri kuumuus tekee työstä fyysisesti äärimmäisen raskasta. Jos jokin asfalttimieskliseissä osuu kohdalleen, niin ronski äijähuumori, ja Tuiskun mukaan se on suoranainen edellytys koko homman tekemiselle.
"Ei tätä muuten jaksaisi. Ja siitäkin huolimatta toisinaan on kaikilla suupielet alhaalla."
Ukkoutuminen uhkaa
Tuiskulla on meneillään 21. kesä asfalttihommissa, ja työporukassa on tällä hetkellä vain yksi tulokas konkareiden joukossa. Työnjohtajana toimiva Pekka Kiviniemi Skanskalta toteaa, että joka kesä otetaan uusi mies "kisälliksi". Asfalttimieheksi ei käydä kouluja, vaan työ opitaan sitä tekemällä.
Asfalttialaa uhkaa Kiviniemen mukaan kuitenkin ukkoutuminen, sillä nykypäivänä se ei kiinnosta nuoria. Hän arvelee syiksi työn kahta ominaispiirrettä, reissaamista ja kausiluonteisuutta.
Asfalttitöitä tehdään noin puolet vuodesta, toisen puoliskon kukin käyttää miten parhaaksi näkee. Jukka Tuiskun työkavereista osa tekee esimerkiksi huoltotöitä korjaamoissa, osa on kotona "vaimoa ja lapsia hoitamassa".
Tuiskulle itselleen niin puolen vuoden paussi kuin reissaaminenkin ovat sopineet hyvin. Tyttärestä tuli todellinen "isän tyttö" kotona vietettyjen talvikausien ansiosta.
Asfalttimiehen palkkaa pidetään yleisesti melko hyvänä, ja Tuiskullekin se oli aikoinaan kimmoke alalle lähtemiseen. Palkka koostuu tuntipalkasta sekä asfalttitonneittain tulevasta korvauksesta. Töitä tehdään Tuiskun mukaan keskimäärin 10 tuntia päivässä, mutta huono sää voi venyttää työpäivää.
Jos jostain haluaisi purnata, aihe löytyisi autoilijoiden törttöilystä tietyöpaikoilla.
"Ihmiset huutavat liikenteenohjaajille ja puivat meille nyrkkiä. Tästä vedellään ohi kahdeksaakymppiäkin", Tuisku sanoo. Hän muistuttaa, ettei yksikään asfalttimies kiusallaan tien tukkona törötä.