Näinä kotimaisten irtisanomisten ja yt-neuvottelujen aikana Suomen ulkopuoleltakin tuntuu kuuluvan lähinnä huonoja uutisia. Mutta on ainakin yksi suunta, josta kuuluu parempaakin: Afrikka.
Siis maanosa, joka perinteisissä mielikuvissa liitetään nälänhätiin, levottomuuksiin, raaka-aineiden ryöstöön, aidsiin ja gepardinnahkapäähineitä käyttäviin tyranneihin.
Afrikassa menee nyt paremmin kuin pitkään aikaan, etenkin jos mittarina on talous.
Afrikassa tuotanto on kasvanut koko tämän vuosituhannen nopeammin kuin maailmalla keskimäärin. African Economic Outlook -raportissa arveltiin alkukesällä, että tämän vuoden kasvu maanosassa olisi 4,5 prosenttia ja ensi vuonna 4,8 prosenttia.
Luvut eivät edelleenkään ole Kiinan tai Intian tasolla mutta paljon teollista maailmaa korkeampia. Kiinan lukemiinkin yltäviä maitakin on: esimerkiksi Ghana, Etiopia, Ruanda, Nigeria, Mosambik, Sambia ja Botswana.
Tässä kohdassa tavataan todeta, että noiden maiden lähtötasokin on kovin matala. On kyllä, mutta jos kasvu jatkuu riittävän pitkään, se alkaa väistämättä näkyä myös tavallisten kansalaisten elämässä. Niin on käynyt Kiinassakin.
Kiinnostava on esimerkiksi Suomen pitkäaikaisen kehitysyhteistyökumppanin Etiopian kehitys. Sen kasvuluvut vaihtelevat lähteen mukaan, mutta ovat jo vuosia olleet vajaan 9:n ja 11 prosentin välillä.
Keskeinen kysymys on tietysti se, kuka siellä on korjannut kasvun hedelmät. Etiopiassakaan hyvä ei jakaudu erityisen tasaisesti, ja joidenkin asiantuntijoiden mukaan kansan enemmistö ei ole hyötynyt talouskasvusta käytännössä mitenkään.
Mutta on saavutuksiakin. Puhdasta vettä saavien kansalaisten osuus on 20 vuodessa yli kolminkertaistunut, ja perusopetuksen piirissä olevien lasten määrä vuosikymmenessä nelinkertaistunut.
Rokotusohjelmien ansiosta lapsikuolleisuus on pudonnut nopeasti. Maaseudun ihmisten elannon hankinnan mahdollisuuksia on helpottanut esimerkiksi kiivas teidenrakennusohjelma. Teitä ovat vuorille ja laaksoihin vetäneet ja päällystäneet etenkin kiinalaiset.
Muutos ei tietenkään tapahdu hetkessä. Maassa nähdään edelleen ajoittain nälkää, eikä kaupunkien korkeille työttömyysluvuille ole pystytty tekemään paljoakaan.
On vanhassa synkässä Afrikka-kuvassa edelleen todellisiakin piirteitä. Afrikka on myös valtavien ongelmien maanosa. Mutta se on muutakin, myönteisempääkin.
Yksi iso ongelma on ollut se, että Afrikasta kerrotut uutiset ovat harvemmin positiivisia. Raportit muutamien valtioiden sodista ja raakuuksista leimaavat myös vakaita ja rauhallisia maita.
Perinteisiä Afrikka-näkemyksiä pitävät yllä myös vauraan maailman viestimet ja yleisön odotukset.
Tätä ilmiötä pilkkaa tarina brittijournalistista, joka lähetettiin levottomaan Afrikan maahan kirjoittamaan riipaisevia kertomuksia.
Sellaisten saanti vain osoittautui vaikeaksi. Kerran toimittaja onnistui osumaan kaupunkiin, jossa oli juuri kahakoitu. Niinpä reportteri lähti toiveikkaansa kulkemaan kaupungin katuja ja huuteli asuintalojen ovista sisälle: ”Onko täällä ketään, joka puhuisi englantia ja joka olisi raiskattu?”
Sen jälkeen kun Kiina tuli Afrikkaan hakemaan raaka-aineita ja viljelysmaata ja ryhtyi maksamaan niistä teiden teolla ja muulla rakentamisella, on muuallakin alettu herätä. Vuosikymmenessä Afrikkaan tulevat suorat investoinnit ovat kasvaneet 80 prosenttia.
Suomalaisetkin ovat lähteneet liikkeelle, mutta varovasti.
Talouskasvun varjopuolena tapaavat olemaan ympäristöuhat. Ainakin tavoitteiden tasolla tämä on kuitenkin tiedostettu.
Esimerkiksi Etiopia pyrkii ilmastostrategiansa mukaan vuoteen 2025 mennessä hiilineutraaliksi taloudeksi. Vesivoimaa on maassa tarjolla sen verran paljon, ettei tavoitteeseen pääsy aivan mahdotonta olekaan.