Missä ihmisen luovuus piileksii? Katsoessaan röntgenkuvia Albert Einsteinin päästä maallikko ei erota muuta normikalloon kuulumatonta kuin hammasproteesit.
Silti tämä mies mullisti suhteellisuusteoriallaan käsityksemme maailmasta. Todistettavasti Einstein jos kuka oli luova nero.
Oululainen neuropsykologi Jukka Loukkola tunnustaa, ettei hänkään osa kohdentaa ihmisen luovuutta tarkasti. Se on niin moninaista ja tutkimatonta, vaikka tiede pystyy nykyään kertomaan aivojen toiminnasta yhtä sun toista.
Kristillisten fundamentalistien mielestä ainoan todella luovan teon teki Jumala, kun pimeys vielä vallitsi vetten päällä. Sen jälkeen kaikki olisi ollut eriasteista kopiointia ja uudelleen järjestelemistä.
Loukkola on selkeästi tieteellisemmällä kannalla: "Samalla tavalla maailmankaikkeus aikanaan poksahti, minkä jälkeen se on vain rikastunut ja moninaistunut. Kyllä kai muunnelmatkin vaativat tietynlaista luomista. Koko ajan maailmassa syntyy jotakin uutta."
"Tietyt palaset, kuten atomit, ovat olleet aina olemassa. Ihmisen kyky järjestää ja käsittää asioita menee koko ajan eteenpäin, eikä se ole perusapinan ominaisuus. Neuropsykologisesta näkökulmasta kehitys tosin tapahtuu hitaasti."
Ihmisaivoista ei kukaan ole vielä löytänyt luovuusikkunaa, josta voisi tarkastella koneiston toimintaa. Loukkolalla on oma näkemyksensä luovuuden perusteista.
"Se lähtee aina jollakin tavalla liikkeestä. Liike on aivotasolla ensimmäinen oppimisen muoto. Liikkuessamme havainnoimme, tunnemme ja koemme. Vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ihminen varastoi muistoja ja kokemuksia, jotka myöhemmin ovat tärkeitä myös luovassa prosessissa. Yksi ajatus tai tunnetila johtaa toiseen, aivoissa syntyy yllättäviä kytköksiä."
Lue lisää keskiviikon Kalevasta!
Juttusarjassa käsitellään luovuutta eri näkökulmista. Sarjan toinen osa ilmestyy ensi viikolla.