Pohjimmiltaan sitä haluaa ajatella ihmisestä hyvää. Siksi on mahdotonta liikaa painottaa, että kysymyksessä oli oikein mukavan oloinen heppu. Että hän varmasti oli liikkeellä vilpittömin mielin. Hän istui toisessa pöydässä omassa seurueessaan ja ihan varta vasten nousi sieltä piristämään tuntemattoman iltaa kauneimmalla kehulla, minkä keksi.
Mutta että rehevä. Eloisan rehevä. Mies nousee pöydästä onnellisessa pikku hiprakassa pyyteetön ilon tuottaminen aikeenaan, ja tämä on se sanapari, johon hän päätyy. Hän tekee pikaisen kierroksen adjektiivien varastossa ja ohittaa osaston, jossa säilytetään sellaisia latteuksia kuin kiva, nätti ja mukava. Hän katselee ympärilleen huoneessa, jonka hyllyissä säilytetään viehkeää, kiehtovaa ja säteilevää, mutta jatkaa matkaansa. Tänä iltana hän etsii jotain erityistä.
Osastolla, josta löytyvät muun muassa hypnoottinen ja tukahduttavan upea, hänen olisi syytä pysähtyä. Miekkosella on kuitenkin vauhti päällä. Ennakkoluulottomasti hän avaa oven osastolle, josta löytyy adjektiiveja sienten ja epämääräisten eliöiden kuvailuun.
Eloisan rehevä on esimerkiksi lonkeroitaan vinhasti levittelevä tursas. Eloisan rehevä on levän ja jonkin sortin vesihippiäisten muodostama liikehtivä röpelö vedessä. Eikä sillä oikeastaan niin väliä, mitä se on - mutta taatusti se ei ole baarin pöydässä yksin istuva nainen.
Lähestyminen, tuo tuskallinen taiteenlaji. Näin pikkujoulukauden kynnyksellä on hyvä palauttaa mieleen yksi perusasia: vähemmän kaikkea. Eritoten luovuutta.
Joku on opettanut, että vain mielikuvitukseton turjake avaa keskustelun repliikillä "Miten on ilta mennyt?" Mutta kun on törmännyt mykistävään verbaliikkaan tarpeeksi monesti, on valmis kapsahtamaan ensimmäiseen kaulaan, jonka yläpuolelta se kuuluu.
Ja vaikka se voi uskomattomalta tuntua, nämäkään tosielämän avaukset eivät avanneet tietä taivaaseen:
"Minulla on semmoinen periaate, että luukasojen päällä en makaa."
"Riittäisikö satanen sukupuoliseen kanssakäymiseen?"
"En minä muuten, mutta kun näin toissa yönä sellaista unta, että olin nuoren naisen kanssa."
Ei sääntöä ilman poikkeusta. On yksi hyväksyttävä keino lähestyä ihmisiä käyttäytymissäännöistä piittaamatta. Vinkki hyödyttää valitettavasti vain naisia: hanki 1920-lukua ja charlestonia henkivä hapsumekko. Sellaisen löytää tällä hetkellä melkein minkä tahansa vaatemerkin valikoimista. Hapsut ovat kapeasta nauhasta ommeltuja lenkkejä, ja niiden vaikutus on kirjaimellisesti vangitseva.
Testattu baarissa joitakin viikkoja sitten - toimii. Voi jäädä roikkumaan kiinni jokaiseen tanssikumppaniin. Voi lähteä lantio ojossa baaritiskiltä ohi kulkevien miesten matkaan. Voi estoitta liimautua jopa sellaisen miehen kylkeen, jolla on naisseuralainen kainalossaan.
Kukaan ei sano mitään. Naurultaan.
hanna.kuonanoja@kaleva.fi
