Pääkirjoitus

Ei mitään uutta au­rin­gon alla

Puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki tuli pitkän hiljaiselon jälkeen tiistaina julkisuuteen, mutta ulostulo tuotti odotetun pettymyksen niille, jotka olivat otaksuneet kuulevansa jotain uutta ja jännittävää Jäätteenmäen suusta. Tie on raivattu auki Matti Vanhaselle.

Puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki tuli pitkän hiljaiselon jälkeen tiistaina julkisuuteen, mutta ulostulo tuotti odotetun pettymyksen niille, jotka olivat otaksuneet kuulevansa jotain uutta ja jännittävää Jäätteenmäen suusta. Tie on raivattu auki Matti Vanhaselle. Pitkin kesää käyty keskustelu Jäätteenmäen erosta ja sen syistä ei ole hämmentänyt vain keskustan jäseniä, vaan myös monia muita, jotka ovat yrittäneet päästä selvyyteen siitä, mitä puolueessa oikein tapahtuu. Jäätteenmäki ilmoitti 26.6., että hän eroaa myös puolueen puheenjohtajan paikalta sen jälkeen, kun hän oli joutunut luopumaan pääministerin salkusta juhannuksen alla.

Hämmennystä ja kuhinaa on aiheuttanut etenkin se, ettei keskustassa otettu Jäätteenmäen eroilmoitusta todesta. Puolueesta on esitetty vakavaksi tarkoitettuja puheenvuoroja, joissa on toivottu, että hän peruisi eroaikeensa ja jatkaisi keskustan johdossa ainakin ensi kesän puoluekokoukseen asti. Keskustassa on myös pyritty hakemaan pitkin kesää oikeutta Jäätteenmäelle. Jotkut keskustalaiset ovat halunneet tulkita Jäätteenmäen eron pääministerin paikalta sosiaalidemokraattien juoneksi.

Jäätteenmäki ei ole asetellut sanojaan niin, että hänen olisi voinut kuvitella harkitsevan vakavissaan eropäätöksensä pyörtämistä. Asia oli hänen osaltaan loppuun käsitelty. Hänellä ei olisi ollut mitään edellytyksiä jatkaa puoluejohtajana.

Jäätteenmäki lisäsi kuitenkin epätietoisuutta, kun hän ei vahvistanut edes kysyttäessä ennen tiistaita, että hänen eropäätöksensä pitää. Hän ei liioin ole halunnut kumota julkisesti muitakaan itseään koskeneita spekulaatioita. Keskustan puoluehallituskin pystyi tekemään näissä oloissa vasta tiistaina päätöksen ylimääräisen puoluekokouksen koolle kutsumisesta lokakuun viidentenä päivänä.

Tiedotusvälineiden edustajat penäsivät Jäätteenmäeltä tiistaina, onko hän käytettävissä keskustan varapuheenjohtajavaalissa. Jäätteenmäki oli johdonmukainen niukalle kommentointilinjalleen ja vastasi vain, ettei hänellä ole henkilökohtaisia urasuunnitelmia ja että hän luottaa keskustaväen harkintakykyyn.

Lausuntoa tuskin voi tulkita muuten kuin niin, ettei hän pyri varapuheenjohtajaksi, mutta jos puoluekokous näkee hyväksi valita hänet tehtävään, hän ei pane vastaankaan. Mitäpä muuta hän voisi vastata. Hän ei tiedä, miten Irak-vuotoja koskevassa syyteharkinnassa käy.

Jos hän saa syytteen, ei tule kuulonkaan, että hän voisi jatkaa puolueen korkeassa luottamustehtävässä. Ja vaikka syytettä ei nostettaisikaan, on kyseenalaista, kelpaako Jäätteenmäki varapuheenjohtajaksi. Valinta kun johtaisi siihen, että keskustelu Irak-vuodosta ja puheenjohtaja Paavo Lipposen sekä presidentti Tarja Halosen osuuksista jatkuisi hamaan tulevaisuuteen ja pitäisi keskustan ja SDP:n suhteet jännittyneinä. Se ei ole hyväksi hallitukselle.

Yksi asia on kuitenkin varma: pääministeri Matti Vanhasesta tulee keskustan uusi puheenjohtaja. Puoluesihteeri Eero Lankia kehotti kesällä Kalevassa kilpailijoita astumaan esiin, mutta kukapa viitsisi lähteä edes muodon vuoksi leikkimään haastajaa, kun peli on selvä. Siitä saa vain hyväntahtoisen hölmön maineen.

Hannu Takkula heitti pyyhkeen kehään jo tiistaina ja ilmoitti, ettei asetakaan itseään puolueväen testiin varapuheenjohtajavaalissa. Päätös osoittaa realismin tajua. Takkula ei saisi anteeksi puolueväeltään epälojaalia käytöstään puheenjohtajaa kohtaan. Pohjoisen keskustalaisilla on nyt totiset ajat edessään. Miten pitää paikka puoluejohdossa?