Naapurilähiö-sarjassa kerrotaan kuudesta oululaisesta lähiöstä. Sarjan aiemmat jutut on julkaistu 4. 12. (Oulun kasvu), 6. 12. (Kaukovainio), 11. 12. (Lintula) ja 18. 12. (Tuira). Jutut julkaistaan viikonloppuisin. Intiön jälkeen esitellään Rajakylä ja Kaijonharju.
Intiö-nimen alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, vaikka monia selityksiä sille onkin esitetty alueella asuneista rasavilleistä vintiöistä aina merimiesten väännökseksi Intiasta. Ensimmäisen kerran alue mainitaan jo 1600-luvulta peräisin olevissa asiakirjoissa.
Asutus alueelle syntyi vasta 1800-1900-lukujen vaihteessa, kun Åströmin veljesten nahkatehdas oli aloittanut toimintansa Myllytullissa vuonna 1863.
Intiötä rajaa yhdeltä suunnalta vuonna 1780-luvulla perustettu hautausmaa, toiselta vankila ja rautatie sekä etelässä valtatie.
Ensimmäisenä rakennettiin kasarmi Intiönmäen ja Koskenniskan väliselle alueelle 1880-luvun alussa, tämän jälkeen työväen puutalot. Sittemmin ne purettiin 70-luvulla pois Intiönmäelle nousseiden kerrostalojen tieltä.
Tarkastusarkkitehti Esa Kauppi Oulun kaupungin rakennusvalvontavirastosta on sitä mieltä, että Intiöstä löytyvät kaikki hyvät tekijät, joita painotetaan onnistuneessa kaupunkisuunnittelussa.
Vaikka alue on vihreä ja rauhallinen, se toimii kuitenkin kuin keskusta. Varsinkin vanha kasarmialue on kokenut uuden heräämisen. "Se ei ole pelkkä nukkumalähiö, vaan siellä on myös muuta toimintaa, työpaikkoja ja opiskelijoita."
Yhteiskunta pienoiskoossa
"Emme ole päässeet lähtemään lapsuuden ajoista tämän pidemmälle", nauraa kapteeni Kari Broström Pohjoisen maanpuolustusalueen esikunnasta.
Hän sekä lapsuudenystävä Jukka Aho ovat nähneet kasarmialueen muutoksen lähes neljänkymmenen vuoden ajalta. Ensin lapsena kasarmilla asuessaan, sittemmin työelämässä. Broström esikunnassa, Aho alueen talonmiehenä.
Alue oli kuin yhteiskunta pienoiskoossa. Oli kirjasto, elokuvateatteri, sotilaskoti, kauppa, poliklinikat ja pelikentät. Koulussa sentään täytyi käydä muualla.
Olipa oma joukkue, Kasarmin Karhut, jonka riveissä pelattiin jalkapalloa ja jääkiekkoa.
Kätkössä vanhoilta oululaisiltakin
"Lapsena talojen ´kerrosvalvojat´ pitivät meille pitivät järjestystä, melskaamaan meitä ei päästetty. Siihen verrattuna alue on muuttunut rauhattomaksi", Aho harmittelee muutosta armeijan lähdettyä pois alueelta seitsemän vuotta sitten.
"Se on hienoa, että vanhaa rakennuskantaa on vaalittu ja korjattu ja että kaupunki tilasi hiljattain avattuun palvelutaloon taideteoksen juuri alueella lapsuutensa viettäneeltä kuvataiteilijalta Hannu Väisäseltä", Broström sanoo.
Kirjassaan Vanikan palat Väisänen käsitteli kasarmialueen kahtiajakoa. Ahon ja Broströmin mukaan jakoa ei ollut lasten kesken, vaikka se oli varmasti todellisuutta työelämässä.
"Ainoastaan Intiönmäen puutalojen lasten kanssa saattoi joskus kahnauksia tulla. Monesti koulusta tultaessa siinä kohdassa tuli oikein kiire", Broström nauraa.
Oululainen Eero Hauru on asunut Intiönmäelle 70-luvulla rakennetuissa kerrostaloissa jo vuodesta 82.
Tänä aikana alue ei ole Haurun mukaan juuri muuttunut. Se on aina ollut rauhallinen ja puistomainen paikka, josta on lyhyt matka keskustaan ja jossa on kuitenkin mahdollista seurata puissa hyppiviä oravia.
Ulkoisestikaan Intiö ei ole kovin paljon muuttunut. "Monet vanhat oululaisetkin toisinaan hämmästelevät Intiöön tullessaan, että tällaistako täällä on, näin kaunis ja ihana alue näin lähellä keskustaa. Eikä olla koskaan käyty."
