Nätti, vaalea tyttö, puolipitkä tukka poninhännällä niskassa, sorjana turkoosissa hupparissa. Hymy syttyy herkästi ja saa silmät tuikkimaan sirrillään.
Painija?
Sitä ne muutkin ihmettelevät. Seuraava kysymys on aina sama: Miksi tyttö painii?
"Se on niin kivaa", vastaa Janika Lönnqvist ja perustelee: "Matseissa ja kisareissuilla varsinkin on hauskaa."
Kaverit ja tutut ovat jo tottuneet. Salilla pojat kohtelevat kuin ketä tahansa kossia konsanaan. Poikatyttönä ei kuitenkaan pidä kukaan.
"Enkä kyllä pidä itsekään", hän sanoo.
Painiperhe
13-vuotias kiiminkiläistyttö lähti painisalille seitsemän vuotta sitten. Jukka-Pekka Lönnqvist kehui pikkusiskolleen, kuinka siistiä Kiimingin Riennon treeneissä oli. Sittemmin sisaruksista on tullut perinteikkään painiseuran Haukiputaan Heiton väliryhmäläisiä.
Koko jutun takana on kuitenkin isä-Lönnqvist, joka paini nuoruudessaan SM-tasolla. Nyt mies ottaa matseja tyttärensä kanssa.
"Kyllähän se neuvoo, mutta mieluummin uskon valmentajaa", Janika Lönnqvistiä naurattaa.
Sisarusten välisiä erimielisyyksiä Lönnqvisteillä ei ratkaista painimalla.
"Ei, kyllä me vain tappelemme", pikkusisko vakuuttaa.
Myös äiti on mukana koko perheen harrastuksessa, kulkee kisareissuilla ja huutaa maton laidalla.
"Kai se jotain jo tajuaa, kun on niin kauan seurannut."
Tyttömäisemmät harrastukset tanssi ja ratsastus ovat unohtuneet, ja nyt nuori nainen painii Jatulissa pari-kolme kertaa viikossa. Muuten elämä on sitä tavallista teiniä; Kiimingin yläasteen seitsemättä luokkaa, lukemista, musiikin kuuntelua, kavereiden tapaamista.
Olympialaisiin
Janika Lönnqvist listaa tärkeimmiksi painisaavutuksikseen kaksi Koululiikuntaliiton hopeaa ja neljä TUL:n mestaruutta. Lisää meriittejä pitää haalia Etelä-Suomesta ja Ruotsista, sillä Oulun seudulla vastustajat ovat harvassa.
"Aluekisoissa ei useinkaan ole sopivaa tyttöjen sarjaa, vaan joudun menemään isompaan", 52-kiloisissa painiva tyttö sanoo.
Heitossa painii muutama muukin tyttö, ja harjoitukset ovat yhteisiä poikien kanssa. Laji vaatii molemmilta sukupuolilta samoja ominaisuuksia; voitontahtoa ja päättäväisyyttä. Kyse on tekniikasta, ei niinkään raa´asta voimasta.
"Matolle ei mennä valmiiksi häviämään", Janika Lönnqvist selventää.
Haaveet ovat korkealla.
"Olympialaisissa", hän virnistää.
"Mutta jos nyt ensin sen SM-mitalin saisi."
Hanna Kuusiluoto