Kun katselee häkissään söpösti tirskuttavaa papukaijaa, ei arvaakaan, millainen kihinä pienessä päässä on meneillään.
Papukaijat ovat eläinmaailman älykköjä. Isompien papukaijojen arvioidaan olevan älykkyydeltään 4-5-vuotiaan lapsen tasolla, eikä pienillä undulaateilla tai neitokakaduillakaan ole nupissa pelkkää untuvaa.
Suomen Papukaijayhdistyksen lintuvastaava Maija Ahvenniemi vertaisi papukaijaa ennemminkin koiraan kuin muihin häkkilemmikkeihin.
"Papukaijat ovat monimutkaisia otuksia. Niillä on uhmaiät ja murkkuiät ja ne teettävät kyllä omistajallaan töitä."
Papukaijaa hankkiessa pitää muistaa, että se on perheenjäsen, eikä suinkaan häkissä nököttävä koriste.
"Papukaijat ovat hyvin seurallisia ja luonnossa ne elävät useimmiten parvissa. Ihminen voi vähän seuranpuutetta korvata, mutta varsinkin työssä käyvän kannattaa ottaa useampia papukaijoja toisilleen kavereiksi", Ahvenniemi muistuttaa.
Vaikka älypäitä ovatkin, papukaijatkaan eivät luonnostaan ymmärrä, ettei omistajan sormea saa purra tai antiikkipiironkiin saa kaivaa pesäkoloa.
Papukaijoilla on myös tarkka nokkimajärjestys, joten huomatessaan, että omistajan saa pienellä pörhistelyllä tai nokan kopauksella tanssimaan pillinsä mukaan, se voi hyvinkin yrittää ottaa parven pomon paikan.
"Yleensä isoja konflikteja ei tule, mutta jääräpäitähän ne ovat. Jos papukaija esimerkiksi huomaa, että omistajan huomion saa kiljumalla, niin senhän se tekee. Varsinkin uhma- ja murrosiässä papukaijat testailevat omistajaa."
Papukaijojen opettamisessa pätevät melko samat periaatteet kuin koirankin kanssa. Asioita pitää toistaa johdonmukaisesti.
Positiivinen vahvistaminen eli palkitseminen silloin kun lintu tekee oikein, on tehokasta, sillä papukaijat ovat hyvin nopeita oppimaan. Ne miettivät ja yhdistelevät asioita.
Seuralliset linnut tarvitsevat paljon aktiviteetteja, jotteivät pura energiaansa ilkitöihin. Jotkut papukaijat tykkäävät käyttää aivojaan, toiset taas esiintyä. Jotkut ovat pehmeäluonteisia, toiset syrjäänvetäytyviä.
Omistajan kannattaa myös muistaa, että papukaijat rakastavat rutiineja. Jos ne saisivat päättää, syöminen, nukkumaan meno ja herätys olisivat aina samaan aikaan. Ruoka pysyisi aina samana ja leikkihetki alkaisi minuutilleen.
"Esimerkiksi meillä häkeissä lamput toimivat kellokytkimellä ja nukkumaanmenoaika on samalla kellonlyömällä."
Rutiineihin ei kuitenkaan pidä liikaa jämähtää, sillä silloin on vaarana, että suuren muutoksen, esimerkiksi omistajan sairaalaan joutumisen takia papukaijan koko elämä romahtaa.
Tyytymätön papukaija voi olla hermostunut, vetäytyvä tai hyperaktiivinen. Ruokahalu voi vähentyä tai lintu voi ruveta näykkimään. Äärimmäisessä stressissä papukaija nyppii irti höyheniään.
Monet ihailevat papukaijoja nimen omaan niiden puhekyvyn takia. Tietyt lajit, kuten harmaapapukaijat ja amatsonit, ovat puheliaampia, mutta yksilökohtaisia eroja on. Voi käydä niin, ettei amatson pukahda ikinä sanaakaan, kun taas undulaatilla voi olla 200 sanan sanavarasto.
"Papukaijat oppivat hyvin yhdistämään tietyn sanan tiettyyn tilanteeseen. Hyvää yötä ja huomenta tulevat oikeaan aikaan, ja meillä kun alkaa vetää takkia päälle, kuuluu bye bye", Ahvenniemi kuvailee.
14-vuotiaana ensimmäisen undulaattinsa saanut Ahvenniemi on viehättynyt papukaijojen älykkyydestä ja seurallisuudesta. Koskaan ei tiedä, mitä ne keksivät seuraavaksi.
"Tämä on koukuttava harrastus. Jos linnun hankkii ja pitää siitä, ei yleensä tyydy vain yhteen, vaan äkkiä huomaa hankkineensa kokonaisen parven", Ahvenniemi varoittaa.
