Rippikoululainen Aleksi Suominen oli pelännyt paljon pahempaa.
"Odotin, että kaikki ois ollu jotain hippejä, mutta ei tämä kyllä ole sellaiselta hippileiriltä tuntunu", Suominen kertoo. Vihreän rippileirin kesäteologi Nuusa Parkkinen naureskelee hyväntuulisesti Suomisen odotuksille.
"Kyllähän rippikoululaiset ovat kyselleet, että koska täällä niitä puita halaillaan, ja sekin on luvassa myöhemmin leirillä", Parkkinen kertoo. Puiden halailu tai puuhun nojailu on yksi leirillä tehtävistä ekoterapeuttisista harjoituksista, joissa on tarkoitus korostaa ihmisen yhteyttä luontoon.
Vasamon leirikeskuksessa Ylikiimingissä on tällä hetkellä 12 nuorta viettämässä vihreää rippileiriä. Pastori Päivi Jussila kertookin näin pienen porukan olevan ylellisyyttä.
"Mutta onneksi nuoria tuli sen verran mukaan, että saatiin leiri pidettyä", Jussila sanoo.
Vihreällä leirillä nuoret pääsevät tavallisten hengellisten rippikouluopetusten lisäksi tekemään luontoon liittyviä tehtäviä ja omaan kehoon liittyviä harjoituksia. He ovat muun muassa tehneet vanhoja kiinalaisia venytysharjoituksia, askarrelleet itselleen ekokassin ja istuttaneet auringonkukkia ruukkuihin. Parkkisen mielestä ekoleirillä opetukset ja teot pystyy hyvin nivomaan yhteen.
Idea vihreästä leiristä tuli pastori Jussilalta itseltään. "Vaikka leirit ovat aina tällaisissa kauniissa paikoissa luonnon keskellä, halusin korostaa tietoisempaa yhteyttä luontoon, ettei se olisi vain paikka jonne mennään leirille". Jussilan mukaan teemarippileirejä oli paljon 90-luvulla, mutta enää niitä ei tarjota yhtä useasti.
Kaikki ekoleiriläiset ovat sitoutuneet noudattamaan kymmentä vihreää käskyä, jotka on talven aikana laadittu yhdessä. Pastori Jussila kertoo, että vanhemmilta on tullut jonkin verran ihmetystä siitä, ettei leirillä tarjota ollenkaan punaista lihaa.
"Haluamme rennon leirin ja siksi olemmekin ajatelleet, että viimeisenä iltana olisi mahdollisuus makkaranpaistoon", Jussila kertoo.
Rippikoululaiset Aleksi Suominen ja Kristiina Kemppainen eivät kumpikaan aio leirin jälkeen luopua punaisesta lihasta, mutta muita vihreitä käskyjä nuoret aikovat yrittää noudattaa. Oululainen Kemppainen valitsi leirin, koska se tuntui sopivimmalta. Kiiminkiläiselle Suomiselle puolestaan ajankohta oli hyvä.
Vihreän rippileirin harjoitukset ja tehtävät eivät ole kummankaan mukaan tuntuneet erikoisilta tai oudoilta.
"Silloinhan leirin tavoitteessa on onnistuttu, kun luonnon ja oman kehon kanssa toimiminen tuntuu normaalilta", Parkkinen iloitsee.