"Kun nousen haudasta tikapuita ylös, nousen sen verran hitaasti, ettei kukaan säikähdä", toteaa Antti Parkkila. Haudankaivaja ei halua säikytellä ketään edes näin pyhäinpäivän aikaan.
26-vuotias seurakuntamestari ei usko aaveisiin eikä muuhunkaan yliluonnolliseen. "En pelkää mitään työhöni liittyvää, mutta mielikuvitus saattaa kyllä lähteä laukkaamaan, kun on peittämässä hautaa ja lauantai-ilta pitkällä tyhjällä hautausmaalla. Enemmän elävistä on vaaraa kuin kuolleista."
Parkkila on yksi Oulun seurakuntayhtymän seitsemästä haudankaivajasta. Hänen päätyönsä on hautaaminen, johon kuuluvat haudankaivuun ohella muun muassa hautojen peittäminen, hautauksien valmistelu, hautausmaan kunnossapito sekä suntion työt viikonloppuisin.
"Tämä on vaihteleva, hyvä työ, jossa on osattava olla myös hienotunteinen. On kunnioitettava vainajan omaisia ja kuunneltava, kuinka he haluavat itseään palveltavan."
Parkkila on ollut alalla kuusi vuotta, ensin Asikkalassa ja viimeiset neljä vuotta Oulussa. "Alalle päädyin sattumalta. Kun Raudaskylässä alkoi suntion ammattitutkintoon johtava koulutus, hakeuduin sinne. Ouluun hain suoraan hautauspuolelle, koska se tuli tutuksi jo Asikkalassa."
Kun työskentelee päivät pääksytysten haudanvakavien asioiden parissa, tarvitaan myös hieman huumoria.
"En tiedä sellaista työporukkaa, jossa ollaan ihan vakavana koko ajan. Sellainen ei ole normaalia. Meillä huumori ei kohdistu koskaan vainajaan eikä se saa loukata ketään."
Pienen maanittelun jälkeen Parkkila suostuu antamaan esimerkin haudankaivajien työpaikkahuumorista.
"Meillä ei kaiveta hautoja käsin, vaan vähintäänkin lapiolla."
Työasioita 8 kuukauden ikäisen vauvan isä ei märehdi enää kotona. Vapaa-aika kuluu perheen kanssa puuhatessa.
Harrastuksiin kuuluu monipuolinen liikunta, etenkin hiihto talvella.
Kuolema on Parkkilalle luonnollinen asia. Suhtautuminen kuolemaan ei ole muuttunut edes työuran aikana. "Kuolemaa ei voi kukaan kiertää. Tasapainoinen ihminen on sinut myös kuoleman kanssa. Yhteiskunta on vieraantunut kuolemasta, koska se tapahtuu piilossa."
Parkkilan mukaan keskimäärin joka toinen haluaa nähdä kuolleen omaisensa.
Kuolema herättää monenlaisia tunteita ja siitä saa osansa usein suntiokin. "Jos hautajaisissa menee joku pieleen, niin se on yleensä suntion vika. On vain otettava kritiikki nöyrästi vastaan."
Myös suntiolle sattuu silloin tällöin kömmähdyksiä: joskus ovat esimerkiksi hautakärryt unohtuneet varastoon. Onpa käynyt niinkin, että haudan seinämät rupeavat murentumaan ennen hautaamista. Silloin ei suntion auta muu kuin lähteä puku päällä mahdollisimman huomaamattomasti lapiohommiin.